On niitä
muitakin, joilla ei suuntavaisto onnistu ja Kalastaman ostari aiheuttaa tuskaa
ja hikipisaroita, turhaa yritystä etsiä ulospääsy ja lopulta huomata olevansa
kadulla paikassa joka ei ole lähelläkään sitä kohtaa minne olit ajatellut
haluavasi!
Ryhmäteatterissa
menee näytelmä nimeltä ”Kalasatama”. Esitteessä sanotaan näin: ”Riksu etsii
niin ulospääsyä kauppakeskuksen Redin labyrintistä kuin paikkaansa ja
merkitystään sairaassa maailmassa, nostalgisoiden samalla toksista kasaria ja
ysäriä- aikaa, jolloin homot olivat kaapissa ja tytöt tyttöjä ja pojat poikia. Riksu ei pysty enää nukkumaan. Kalasataman
hyvinvointi- ja terveyskeskuksen psykiatrin määräämä
mielenterveyslääkecocktail sekoittaa pakan lopullisesti. Mitä voi sanoa, kun
ahdistaa ja tekee mieli huutaa, jos mitään ei voi enää sanoa? ”Mut mä en haluis
ajatella vähemmistöstressiä, vaan vähemmistöriemua! Mieti, mikä lahja lesbous
on...saa lapsesta asti katsoa kaikkee tätä hulluutta sivusta.”
Sivusta, se
on se sana, joka monen kohdalla on elämän normaaliutta ja siihen myös
onnellisuutta tuottava asia. On mukava olla hyväksyvä anti-rasisti, elämässä-
kaikki- käy –tyyppi, kunhan mikään noista sivusta-asioista ei kuuluu just omaan
piiriini. Pressanvaalien aikaan kännykkään tulvi niin sanottuja mehukkaita
kuvia ja videoita seksuaalivähemmistöistä tilanteissa kuin tilanteissa.
Huvittiko?! Ei minua, mutta arvaan, että montaa huvitti. Näissä tilanteissa
yritän aina itseänikin muistuttaa, että huvittaisiko, jos kyse olisi omasta
perheenjäsenestä! Ei huvittaisi.
”Kalasatamaa” mainostettiin pillerinmakuisena tragikomediana. Ehkä olen tosikko, mutta minun mielestäni näytelmän keskeinen aihe oli Riksun lesbous, jota käsiteltiin lapsuuden omasta ihmetyksestä, mutta vanhempien ymmärtämättömyydestä aikuisuuteen ja yhteiskunnan ylihoivaavaan lääkitykseen.
Kovin paljon ei nauruntyrskähdyksiä ilmennyt, mutta huumoria oli ilmassa monessa muussa, silti itse asia on totinen. Juuri niin totinen, että uutisankkuri Rönkä olisi saanut ottaa tämän näytelmän vaaliteemaksi tutuilla ja toreilla, moni olisi ehkä saattanut ajatella asiaansa toisin, omalta kannalta: miksi minä saan olla syntynyt niin sanottuun valkoiseen terveeseen valtaväestöön, meitä on monta erilaista jota ei siihen lasketa.
Mietipä sitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti