Idyllinen Tuppukylä

 

 

Nuoripari lähtee ajamaan isän autolla kuraisesta etelä-Suomesta kohti valkoisten hankien peittämää Käpykylää, siellä asuu iäkäs täti, jota on nyt mentävä tervehtimään. Käpykylä on täynnä isänpuolen sukulaisia, serkkuja ja pikkuserkkuja, oishan heitäkin mukava tavata! Helsinki kipristelee koronassa, kaikki on suljettu.Ei elokuvia, ei teattereita, ei kuntosaleja, ei uimahalleja, yksi luistinrata taitaa olla auki vesisateessa, pukukoppi tietysti kiinni.Ladut kutistuvat joka päivä, kohta ei ennätä kuin kääntymään ja varomaan vastaantulijaa.

Kasivitonen täti naurahtaa, jotta eihän meillä mikään muu kuin teatteri ole kiinni ja saakin olla, se on huono!  Nuori pari halajaa hiihtämään ,kun uudet suksisauvatkin on joulupukki tuonut,

siis Laajavuoreen! Lunta on upeasti kuten nyt tässä Käpykylässä on muistoissani aina ollut ja ketäs siellä nyt sitten lasketteleekaan?!  Isän kaksi serkkuahan siellä, eipä olla aikohin tavattukaan, kun on ollut tuo korona! Jäätiinpä kuulumisia kuulemaan ja sitten lähetettiin terkut muulle suvulle, joka kateellisena pääkaupungissa odottelee edes paria kuvaa todistamaan valkoista hankea ja siellä outoa näkyä, sukulaisia! Ei puhelin klikkaa, täti sitten sunnuntaiaamun puhelussa kertoilee. Siis rinteet oli auki, mitäs yhdestä koronasta!  Mitä tekisi seuraavana päivänä ? No Peurunkaan tietysti!

Sinne hiihtämään, sitten syömään ja lopuksi saunaan ja kylpylään! Ei sielläkään muistettu koko koronaa, koko päivän sai tartuntoja hankkia ja kuinkas sitten taas kävikään?! Kukas tönäisi altaalla neitoa kylkeen?! Serkkupojan vaimo tietysti , hän oli lastensa kanssa kylpyläpäivää viettämässä, nähtiin siis lapsetkin! Täällä Hesan nurkilla taas katseltiin saatua joulukorttia ja oltiin siitä sentään onnellisia, lapset siinä kalliolla! Puhelintahan ei nyt altaalle saanut viedä , joku roti sentään kuvaamisessakin!

Päivä meni, tuli tädin luo lähtö ja neito istahti ratin taakse. Paikkakunnalla oli näköjään ihan oikea poliisi ja sepä ohjasi autonsa nuorenparin taakse hännäksi, ihan Käpykylään asti! Neito kurvasi tädin pihan parkkipaikalle, astui ulos autosta ja poliisihan se siinä! Oli tullut ajettua katsastamattomalla autolla koko reissu, vuosi sitten olisi isin pitänyt moinen huomata! Poliisit olivat nuoria, neito oli herttainen, säikähtänyt ja hyvin nätti, siinähän selvisi pelkällä säikäyksellä, tieysti, niinhän se vielä tuossa iässä menee. Isille sitten soitto, jotta nyt tarvitaan toinen auto, kun lapsen pitää päästä töihin, ei voi jäädä autoa katsastamaan. No, isi tuli ja sitten kaikki hyvin.

Kauheasta kokemuksesta järkyttyneenä vatsassa tuntui suuri nälkä, oli lähdettävä Käpykylän ainoalle kävelykadulle ruokaa etsimään.

No siellä pörräsi kaupan nurkilla uusi sukulainen, tädin velipappa oli iltasta itselleen hakemassa.Taas olisi ollut sen kuvan paikka, mutta eipä tullut, vaikka onko tuo nyt enää niin paljon muuttunut, etten voisi katsella sitä vanhaa, parin vuoden takaista kuvaa? Vai onko käynyt niinkuin veljelleen täällä Hesassa, että jopa kameran linssi alkaa olla liian väljä, katoaa koko mies?

Kuva tuli sitten tädin ruokapöydästä,

oli ostettu lohta ja sen mukaan jotain muuta hyvää, ne kun nautiskeli valkoviinin ja Leean suklaanappien kanssa, niin eiköhän se ilta mukavasti joutunut!

On se Käpykylä sitten kummapaikka! Yksi katu ja siellä sitten kaikki. Muistan, kun äitini vielä siellä asui ja ilmoitin käyväni kaupungilla, tulin viisitoista minuuttia myöhemmin takaisin ja ihmettelyyn vastasin, jotta :”Minä kierin jo kaikki!”