synninkantajat vai synnintekijät

Pauliina Rauhalan uusin kirja  "Synninkantajat " oli ahdistava kokemus .Rauhallisesti kerrottu uskon seinien sisään ahdetuista ihmisistä , jotka eivät voineet hyvin .Ulos pääsyä oli vaikea , ellei ihan mahdotonkin yrittää yhteisön ja suvun menettämisen pelossa ,asioiden , jotka olivat normaaleja toisten elämässä , noudattaminen , tunteminen ,nauttiminen johtivat kuulusteluun ja synnin anteeksi pyytämiseen , synnin , mikä se musiikkikin on ?! Musiikkia ne on Siionin virretkin ,se sallittiin , mutta jopa kirkkokuorossa laulaminen johti erottamiseen ! Ahdistavinta oli seurata pientä pikkumiehen ikäistä koululaista , jolle oli uskon  totuuksia taottu koko pieni ikä , lapsihan uskoo kaiken , ei juuri kyseenalaista edes rakkaimman henkilön katoamista elämästään , vieden musiikin ilon mennessään . Loppu on raastava , pieni poika kuuntelee jäiden soittamaa sinfoniaa ja hukkuu .

Minulla oli alakoulussa paras ystävä , jonka perhe oli lestadiolainen . Meillä oli piilo pannuhuoneessa kattilan takana , siellä pari laatikkoa filmitähtien kuvia .Niitä ei saanut viedä ylös kotiin , poliisi-isä olisi ne hävittänyt .Pieni asia , mutta monien salaisuuksien joukossa se tuntui suurelta , sitä silloin ihmettelin . Ystäväni lähti aikuisen pois liikkeestä, hänestä tuli lääkäri , monen lapsen äiti. Tiedän , että hän liittyi takaisin liikkeeseen aikuisena , yhteys ainakin minuun katkesi .Mietin joskus , miten hän saattoi toimia lääkärinä , kun usko ei sallinut kanssakäymistä "uskottoman "kanssa... Rauhalan kirjan mukaan mikään ei ole  muuttunut .

 

Toinen ääripää oli sitten elokuva "Cratzy Rich Asians " .Reipas parodia kiinalaisesta luonteesta ja kullan ja kiiltävän himosta . Yksi asia on sanottava elokuvan hyväksi , siinä kiinalainen luonne tulee esiin hienosti halusta menestyä  ja iloita myös toisten menestymisestä ! Olla kiinnostunut , että miten joku kahmaisi runsaan rahapotin , sehän ei kuulu ainakaan suomalaiseen kulttuuriin , täällä vallitsee salailun ja kateuden kulttuuri .Rönsyilevää ja runsasta oli tämän porukan elämä , melkein sanoisin , että katsojan olisi hyvä tuntea kiinalainen luonne , nuoremmat katsojat melko varmasti seuraavat elokuvaa kuin "kauniita ja rohkeita " , parodian sanoma menee hukkaan.

 

 Torstain konsertissa oli viulisti , joka antoi tietysti odottaa paljon .Josef Spacek , nuori komea kaveri , joka soitti Brahmsin konserton D-duuri  juuri niin upeasti kuin oli odotettukin . Taitava viulisti sai mahtavat aplodit ja esitti kiitoksen  teoksen , joka oli vaikeudessa varmaan ainutlaatuinen. Nähtävästi taitureita ei innosta melodiset sävellykset enää , sääli , mutta onhan osaamistakin aina antoisaa kuunnella ja sen kyllä kuulimme .

 Keskustelun aihe Bridgen kahvittelun aikana oli Palvelutalot , joissa minä alan olla asiantuntija . Hinnat puhuttivat , samoin ruuan suuri osuus talojen arjessa .Tässä osa meistä -meillähän ei ole pakkopareja , mukaan saa tulla yksinkin ja se sanelee ainakin näin mökkien talvikuntoon laiton aikaan , kuka kulloinkin pääsee  -siis kahvipöydässä , jossa syötävät ovat kevyen sorttisia ! Miten sitä jaksaisi Palvelutalon pakkomaksetut ruuat , ainakin tämän Tammisalolaisen  talon ruokalista hengästyttää jo sitä katsellessa !

Syksy on tullut , luonto tuottaa suhinaa ja kaislan helinää Töölönlahdella  ja remonttimiehet parvekkeeni alla toisenlaisia ääniä .Talvi vie kaislat , miten käy tuon kolinan ja suhinan , se ei taida valmistua ikinä ....