Ioisia aikoja ja hyvää mieltä

Mainio Vera Stanthorp ei olekaan kovin mainio  kirjan kansien välissä , hän on usein hiukan ilkeä , eikä sitä lämmintä toisen huomioimista ole kuin niukalti yhden elämässä kaltoin kohdellun perheen kohdalla . Silti kirjailija kiittää TVtä sarjan luomisesta ...Ehkä etsin toisen Vera -kirjan , jos vaikka kirjailija olisi saanut vaikutteita telkkarin mainiosta Verasta , tästä Verasta en pitänyt .Huomasin juuri , että Ann Cleeves on käsikirjoittanut myös Shetlandin saarille  sijoiteutu TV-sarja , siitä pidän kovastikin ja varsinkin saaren karusta luonnosta , joka näin ruudulta katseltuna on varmaankin ihan toista kuin paikan päällä koettuna , karua on .
Helsinki kasvaa , samoin Tapiola , jonka suunnattomia tie -ja metrorakennelmia kävimme katsomassa  ja kokemassa  , siksi sitä autolla liikkumista siellä voi oikeastaan kutsua  , minkään heikkohermoisen autoilijan  paikka se ei ole , ei liioin huonojalkaisen tai suuntavaistottoman jalankulkijan !Muuta ei voi kuin toivoa , että piirtäjät ovat piirustuksensa hallinneet , tekijät sen osaavat lukea ja rakentajat hallitsevat putkien ja pyttyjen oikeat paikat ...todella kunnianhimoinen tekele !

No , Tapiola nyt on kautta aikojen ollut insinöörien leikkikenttä , sellainen sieltä löytyi nytkin , Nesteen  entisen tornin edessä aukeavalle vedelle oli onnistuttu saamaan eräänlainen liukurata , jolla lautailijat päristivät , putosivat ja nousivat . Leikki oli hauskan näköistä , mutta jonkinmoista taitoa se vaati , märkää porukkaa käveli laiturilla vastaan . Kaikki rekvisiitta märkäpukuineen  , lautoineen  ja kanootteineen näytti olevan tarjolla, myös sauna ja tietysti kuumat makkarat . Lapsille oli oma rajattu alue , jotain ne siellä kepeillä toisiansa kampitti . Uida oli osattava , onneksi .


 Jostain syystä tykästyin alkukuvat nähdessäni Heikki Kinnusen esittämään hahmoon "Mielensä pahoittajana " ja jo siitä huokuvaan hyvään oloon  vanhan iso-isän ja nuoren  lapsenlapsen kohtaamisessa. Menin katsomaan ja onneksi menin , sillä pitkään aikaan en ole elokuvissa enää pyyhkinyt kyyneltä silmästä , tässä se tuli tehtyä muutamaankin kertaan .Ehkä olin sopivasti haavoittuvassa tilassa kaikkine vanhuksineni , se siis kosketti ja olin pitkään onnellisessa tunnelmassa kävellessä kotia kohti .Elämä kantaa , kun ei anna mielensä pahoittua , vaan etsii iloisia aikoja , elää elämää , kuten Kinnunen elokuvan hahmosta sanoi .
Sveitsin tytär kehotti menevään eläviin kuviin katsomaan "Book clubia " . Olihan siinä järkeä jo senkin vuoksi , että siinä olevat leidit -ja myös herrat - olivat ikäleidejä jo jokainen ,vanhoja ? No , mentiin siis miehen kanssa moinen juttu tutkimaan . Elokuva  alkoi kirjan lukemisella , naiset pitivät kirjakerhoa ja päättivät nyt tutustua  kohua tuottaneeseen uutuuteen  .Puna nousi leidien poskille , tirskahdukset ja kauhistelut  päätyivät viinilasillisien  kilistelyyn ...Siinä vaiheessa mietin , jotta minnekä olin oikeastaan nyt tullut ! Nopeasti elokuva muuttuikin kantaa ottavaksi , oli yksinäisyyttä , lasten päsmäröintiä , ongelmia , joista juuri nyt meilläkin puhutaan .Miljöö oli totta kai hyvinkin karamellinen , satu amerikkalaisesta unelmasta ja miksikäs ei , kauniista on  on aina mukavaa unelmoida. Ilkikurisesti mietin , jotta veisinkö moisen "uutuuden " luettavaksi Naisliiton  Kirjakerhoon ?! Voisi tulla lähtö liitosta , sen verran totista on joskus koko toiminta , bridgeäkin karsastetaan....Mutta kihelmöinti jäi ...uteliaisuus vastaanotosta ...ilmeistä ..ja mielipiteistä .

AmosRex on vielä näkemättä .Ovella näytti olevan kilometrin jono, joten kokemus jääköön myöhemmäksi .Se on suunniteltu koettavaksi Lennin ja Pikkumiehen kanssa , sillä silmissä pyörivät ja väriä vaihtavat kuviot ovat enemmän heidän juttunsa , niin japanilaista taidetta kuin se onkin  .Tämä mummu voi pahoin jo pelkän telkkarissa esittelyä katsoessa , saati sitten .kun katto , lattia ja seinät kaikki elävät kosketuksellasi tai liikkumisellasi , mutta nähdä se pitää , ethän noitakaan mielipiteitä voi totena kenellekään tarjota , jos et itse ole nähnyt  !