Saanko tulla kylään ?

Syksy alkoi konsertilla Musiikkitalossa , jossa vuorossa oli viulisti Peter Zimmermann , saksalainen nopeuden mestari , musiikkina Beethovenin viulukonsertto .Sali oli melkein täynnä ja taputukset konserton jälkeen moninaiset , toki , esitys oli loistava , mutta enemmän taituruutta korostava kuin tunteita kohauttava. Mielestäni . Sitten oli vuorossa  Sibeliusta , sinfonia no 2 .Susanna Mälkin nopeatempoinen johtaminen alkumetreillä hiukan kummastutti muuttuen loppua kohden tunteita hiveleväksi , minä kun olen  melodisen musiikin ystävä, kaunista oli .Onko Suomi-100 päättänyt nyt ranskalaisen kauden ? Jos niin , sopii minulle .

 Naisliiton Naiset jyräsivät Bridgekerhon Naiset ,joten perjantai jäi minulle vapaapäiväksi , harvinaista herkkua , sillä urheilu on toinen , jolla on jyräävä ominaisuus  ! Vanhat ystäväni ovat järestään muuttaneet joko mökkikunnilleen tai entisille kotiseuduilleen , pois pääkaupungin saasteista . Heitä  tapaa harvoin , on siis mentävä itse .Mäntyharjulle ei kesällä ennätetty , mutta syksy on muutenkin tälle pariskunnalle se parempi vaihtoehto , sillä lastenlapset ovat koulussa ja vanhemmat töissä .Tosin metsät kutsuvat sienineen , marjoineen ja metsästys koiran kanssa on isännän suuri intohimo. Muutaman tunnin rupattelu kahvikupin ääressä ja Mikkelin asuntomessualueen katsastus , joka todettiin pieneksi ja luonnoltaan kauniiksi.Tuntui hyvältä käydä .

Samalla viikolla pistäydyin toisen ,syövän kourissa kärvistelevän kotona , sekin oli hyvä visiitti . Lauttasaareen ajellessa kuuntelin radiota , siinä kerrottiin tapojen muuttumisesta ,  nykyisin ei enää kutsuta kotiin ,vaan tavataan jossain kuppilassa salaatiin ääressä . Mietin , että tällä tyylillä sairaat ja huonokuntoiset sitten kyllä jäävät yksin . Monella ystävällä on jo se kohta elämässä ,  ellei kukaan tule käymään , ketään et enää tapaa, lähtö kahviloihin ei enää onnistu !Joten taidanpa jatkaa ex-tempore -visiittejä , ainahan oven avaajalle on mahdollisuus kertoa , ellei kahvittelu sovi !

Lauantai oli upea sateeton päivä Helsingissä  , aamupäivän selvittelin äidin kaappien salaisuuksia - joihin kuului moninaiset tavaraostot Yves Rochesin postimyynnin kautta -ja odottelin Formuloiden aika -ajon loppua sekä näläntunteen lisääntymistä . Jos olisin ollut nälkäinen kiinalainen , olisin ollut harmissani , kun ruoka kulkee kahdella jalalla nenäni edessä ja sotkee lapseni paljaat jalat ulosteillaan !Nyt riitti vain toteamiseen , että " jotain tarttis tehdä"

Kaiken kasvisruokailun jälkeen teki mieli kunnon pitsaa ja toisen valmistamana , suuntasimme siis Leonardoon , joka ohi kuljettaessa on näyttäytynyt aika suositulta .Vatsa täyttyi ja kukkaro keveni , ei kallista , mutta olisinpa tuolla rahalla tehnyt kaupan kasviksista ravitsevaa viikon verran .Joskus ihmettelen , kuinka nuorilla aikuisilla on varaa ulkona syömiseen , mikä täytyy tapahtua useammin kuin kerran viikossa , miten muuten on selitettävissä kuppiloiden täydet pöydät !

Ruoka näyttelee suurta osaa ihmiskunnan historiassa , ilman sitä tulee kuolema , mutta liika on myös liikaa ! Rautatientorilla on vuotuinen Ruokamarkkina , siellä olisi päässyt halvemmalla , jo pelkät etnisten ruokien hajut riittivät täyttämään  -joka onneksi oli jo täynnä - minun vatsani !Keskimmäisen kantamat  sveitsiläisjuustot olisivat olleet ostettavissa , mutta mies suuntasi varmoin askelin kohti pullapuotia  ja osti makean puustinsa .

Päivän lopuksi jaksoimme kävellä Pitkänsillan kautta , emmekä kaivanneet Pormestarin kaavailemaan pikatietä -siltaa- Siltavuoresta Kaisaniemen rantaan .Pyöräily on hyvä juttu , mutta ei sen nimeen  kaikkeen tarvitse suostua , pidetään kaunis ranta ennallaan .