Oi aikoja oi tapoja voisi yhtä hyvin sanoa Teemu Mäen valokuvanäyttelystä kuin on sanottu tuosta Kari Suomalaisen näyttelystä . En pidä Teemu Mäen teoksista , ne mässäilevät riettaudella , mutta tulin uteliaaksi , miten hän mässäilee valokuvilla !Niillä rietastelu kääntyy helposti pornon puolelle ja se tuskin kuitenkaan ja kaikesta huolimatta voisi olla professorismiehen tarkoitus .Vaikka mene ja tiedä , nykyaika tuottaa outoja juttuja . Hippolyte on muuttanut koska lie Yrjönkadulle vanhaan elokuvateatteriin , tilat ovat pienet , mutta riittävät ,ainakin tämän suuntaiseen näyttelyyn . Kesyys yllätti , jopa tavanomaisuus.Jokunen herkuttelu poikkeavilla ihmistyypeillä ja muutama alastonkuva ei suuremmin hätkähdyttänyt , selostusta oli pari sivullista , joista kuvan psykologia olisi pitänyt hahmottaa .Tein kuten suuri osa katselijoista , laitoin tekstikirjan takaisin hyllylle ja vain katselin .Valokuva on katsottavaksi tarkoitettu , oppimateriaali kuuluu sitten ihan muihin saleihin. Jäin miettimään -pongasin yhden kauniin kuvan netistä , miksi ne eivät kelpaa näyttelyaiheeksi ? Miksi Teemu Mäki aina ja ikuisesti pornahtelee?! Tulipahan katsottua , olenko nyt parempi ihminen , kysyy mies ...
Jatkoin kävelyä uudesssa punaisessa toppatakissa Päivälehden museoon , jossa on "Maailma Kari Suomalaisen silmin ." Kovasti hänen piirroksensa ovat minuunkin vaikuttaneet , sillä tuttuja olivat melkein kaikki esillä olleet.Vain 70-luku oli hukassa ja sieltä juuri löytyivät ne hauskimmat piirrokset ! Tekstissä kerrottin , jotta Kari protestoi äitien työssäkäyntiä ja lasten vapaata kasvatusta .Oli kuva , jossa teksti :"Minullakin on kotona sellainen osa-aika-äiti !" ja "Kulta , me saamme hoitajan , kunhan hän kuulee ensin , minne hoitajan lasten hoitaja saa omansa hoitoon ..." Eli aiheet ja uutisoinnit olisivat voineet olla tätä päivää , mikään ei ollut muuttunut millään alueella , vain Kekkonen oli ylimääräinen .Ei taida tulla Karin voittanutta !
Punainen toppatakki .Sitä olen etsinyt muutaman vuoden , turhaan. Bridgestä kävellessä osiun kaupan ovelle , nimeltä "Lorella ", isojen tyttöjen kauppa. Ikkunassa oli punainen toppatakki . Siis sisään ja tarkistamaan oliko vetoketjullisia taskuja ja kuinka monta ? Oliko huppu ? Oliko takki kevyt ja polven alle ? Eli oliko se sopiva "puistotädille "... Oli se , kaikki tuo ja hintakin alennettu ...mutta koko ?! Se oli 46 ..ja sopiva ?! Joko minä olen lisännyt kiloja tai kaupan koot ovat nurin päin , eikös Isojen kaupassa pitäisi koot olla hiukan pienenpään päin , jotta tuntisi itsensä hoikaksi ja kauniiksi ?! Ostin takin ja punainen on aina punainen ja nyt voin kumarrella ja kyykätä pienen miehen seurassa hyvällä mielin .
Luin Saska Saarikosken "Sanojen alamainen " ,kirja jossa poika tutustuu isäänsä isän päiväkirjamerkintöjen avulla . Lukija saa itse päättää , mitä poika isästään löysi .Pentti Saarikosken kyllä .
2 kommenttia:
Ihanaa, punainen takki! Mita niista kokolapuista, ei ne pida paikkaansa enaa ollenkaan. Monta kokoa on kaapissa ja kaikki sopivat paalle. Mitahan kokoa siis olen? Kaunis kuva pojasta ikkunalla...
Monenlaista mahtuu yhteen päivään, tosiaan! Kiva lukeakin.
Lähetä kommentti