torstai 7. maaliskuuta 2013

Ei vielä kiikkustuoliin





 


Muutaman kerran vuodessa yhteen kootut Naiset kerääntyivät Sinebrychoffin Museoon näkemään ja kuulemaan Michelangeloa .Kummastakaan ei oikein tullut mitään , sillä tungos näyttelysalissa oli valtava.Tuskin museo oli moiseen ryntäykseen varautunut , sillä istuinpenkkejä ei alakerran huoneissa ollut ainuttakaan ja kuulijat olisivat niitä kovin kaivanneet . Mutta museo on auki myöhemminkin , halukkaat voivat käydä kertaamassa näkemisiään .Kahvihammasta alkoi kolottaa , suunnattiin siis Hietaniemen Halliin , joka on muuttunut taas kauppahalliksi .Myyjälle taisi olla päivän kiireinen hetki , kun hän kehitteli jokaiselle omaa kahvisuosikkiaan .Satu Silvon "Silvoplee " ruokala sijaitsee melkein meidän talon alakerrassa , siellä on hyvä ruokkia ruuan ystävät , haukut ja kehut menevät tekijän taskuun .Silmänruokaa pöydässä ainakin oli ja luultavasti ruokakin maistui , sillä letut ja kahvit jäivät yläkerrassa tarjottavaksi toisella kertaa .Tulipahan kiilloitettua lettuvadit ja pestyä sherrylasit .

Yhteen kokoontuminen on sekä kutsujan että kutsutun yhteinen juttu ,ellei kutsutut tulisi , ei kutsujaakaan tarvita .Asia on sama kuin Bridgessä , ellei pelaajia tule , ei synny peliä .Jonkun on aina tehävä  aloite ja olen kiitollinen , että ympärilläni on tapahtumista kiinnostunutta aktiivista porukkaa, äkkilähtijää ja kohta-tulijaa , ilman heitä kiviset seinät sulkisivat mummon nopeasti piiloonsa .Totuuden nimessä on kyllä sanottava , että en minä ihan vielä jouda kiikkutuolissa istumaan , on pieni mies ja Ysikahdeksankin ikiin on elettävä vielä kaksikymmentä seitsemän vuotta , kiikkutuolin pitää odottaa!

1 kommentti:

tuulikki kirjoitti...

Kiitos Vanski! Oli kiva päivä! Auringonkin olit varannut ja keväisen tunnelman. Silvopleetä suosittelin heti konsertissa ystävälleni, joka oli kuullut muidenkin sitä kehuvan.Elämän laatuhan se kaiken ratkaisee, ei sen pituus! Tätä laatua piisaa, ihanaa!