Voimaa ja lohisoppaa

VOIMAUTTAVAN VALOKUVAN MENETELMÄ

VOIMAUTTAVA VALOKUVA

Voimauttava valokuva on taide- ja sosiaalikasvattaja Miina Savolaisen kehittämä terapeuttisesti suuntautunut sosiaalipedagoginen menetelmä, jonka avulla valokuvaa voidaan käyttää yksilön ja erilaisten ryhmien, kuten perheen ja työyhteisön, voimautumisprosessin aikaansaajana. Menetelmä perustuu empowerment-käsitteen sisältöihin ja sen käyttö edellyttää itsemäärittelyn oikeuden sekä tasavertaisuuden lähtökohtien toteutumista. Valokuva itsessään ei ole terapeuttinen väline, vaan se voi toimia myös vallankäytön ja toisen ihmisen kokemuksen mitätöinnin välineenä. Voimautumisen keskeinen idea on se, ettei toista ihmistä voi voimauttaa. Tämä koskee myös kaikkea auttamistyötä. Menetelmän ammatillinen käyttö edellyttääkin valokuvan arkikäyttöön liittyvän vallankäytön tuntemista ja purkamista, sekä henkilökohtaisen voimauttavan valokuvaprosessin läpikäyntiä. Menetelmää ei saa soveltaa toiseen ennen omaa prosessia ja täydennyskoulutusta. Vaikka menetelmän välineenä on valokuvaus, ei kysymys ole varsinaisesti valokuvaamisesta, vaan näkemisen ja katsomisen tavasta. Voimauttavan valokuvaprosessin avulla opetellaan dialogista, vastavuoroista tapaa kohdata oma läheinen, työtoveri tai asiakas. Menetelmän keinoin opitaan löytämään ja tekemään näkyväksi jokapäiväisessä arkitodellisuudessa piiloon jäävä arvokas, hyvä ja merkityksellinen.

Kirjan tarina oli hyvin sisäänpäin kääntynyt ja jopa ahdistava. Paikoin tuntui, että kirjailija oli kirjoittanut sen itselleen, ei lukijoille. Yrityksistäni huolimatta en yli 300 sivua luettuani innostunut kirjasta enkä päässyt siihen sisälle". Loppuratkaisu toki avasi kirjan erikoisen tarinan taustan. Ja tuo helpotusta.

Naisliiton ajankohtaisseminaarissa Kaisaniemessä oli voimauttavaa ohjelmaa .Luentoja piti sekä Miina Savolainen ,Heini Tola  teatteri Avoimista Ovista ja Virpi Hämeen -Anttila .Taidekasvatuksen tutkija jäi hieman hataraksi , muiden esitelmät kuuntelin suurella mielenkiinnolla .Valokuva tietysti kiinnosti , mutta myös Virpi Anttilan kertomus oman elämänsä tiestä kirjalliseksi ihmiseksi oli todella kiinnostava ..ja suurta kunnioitusta herättävä  . Lähinnä minua kosketti kompastelu ja voitto omasta itsestä  tuohon sanavalmiiseen esiintyjään .Puhumattakaan tietysti tieteen saavutuksista , mutta ne hän olisi voinut saavuttaa yksinäisyydessä tutkijan kammiossa tarvitsematta tulla ihmisten ilmoille .Hattua nostan .

Itsensä voittamisesta voi kyllä onnitella myös minua , sillä Merja sai hömpsäytettyä minut mukaan esilaulajaksi yhteislauluun, onneksi vain yhden laulun verran .Enpä olisi moista ikinä uskonut , enää tässä vaiheessa eloa ! Mutta ---olo oli kyllä riemastuttava sen jälkeen !Tiedä sitten kuulijoista ..ja montako tuolla esiintymisellä mukaan houkuteltiin ....

 

Toivottavasti perheeni ja ystäväni eivät koe kuvaamistani vallan käytön välineenä , vaan hyvinkin voimauttavana juttuna , vaikka juuri minä sen kameran takana olen ollut ja olen edelleenkin ! sanoisin , että lapseni hakevat voimaa käydessään kotona , he ottavat aika ajoin vanhan albumin käteensä ja jos ei muuta voimaa tule , niin ainakin naurunremakka "oliko se noin "ja "katso tuotakin ". Ja nauruhan todistettavasti on hyvinkin voimaannuttava asia !