Tervetuloa

Baiba Skride (born 1981) is a Latvian classical violinist.^[1][2][3] She was the winner of the Queen Elisabeth Violin Contest in 2001,^[4][5] and has performed around the world.^[6] She currently resides in Hamburg with her 2-year old son.^[7]
She was born into a musical Latvian family in Riga in 1981 where she began her studies, transferring in 1995 to the Conservatory of Music and Theatre in Rostock, where she studied with Professor Petru Munteanu. She plays the Stradivarius "Wilhelmj" violin (1725), which is on loan to her from the Nippon Music Foundation. Her sisters are Lauma Skride, the pianist, and Linda Skride who plays viola.

Eilinen konsertti oli viulun taituruutta , vaikka itse konsertosta en suuremmin pitänytkään . Olari Elts,virolainen kapellimetari , saa aina johdettavakseen -tai haluaa itse- outoja sekametelisoppia , joiden sotkuihin viulunkin kaunis ja huimaavan korkea sointanto joskus jopa katosi .Puoliajan jälkeen oli Rahmanovia, kaunista ja romanttista .
Musiikkitalon ilmastointi toimii huonosti , siellä on ollut molemmilla kerriolla todella ummehtunut ilma , tällä kertaa ilman laatua pahensi ruuan haju .Yhdistelmä sopii huonosti musiikin nautintoon .

Miten pieni ja viaton taskusoitto voi muuttaa ystävysten viikonlopun?
Suurmenestys Pariisista nyt suomalaisena versiona. Alkukielellään näytelmää J’aime beaucoup ce que vous faites on esitetty Pariisissa yhtäjaksoisesti vuodesta 2003 alkaen. Yli 3 000 esitystä ja yli
1 000 000 katsojaa!

Tervetuloa! on farssimainen komedia kahden pariskunnan viikonlopusta. Eero ja Anna ovat muuttaneet maalle etsiäkseen elämälleen uutta suuntaa. Vanhat ystävät Helsingistä, Konsta ja Mari, ovat saapumassa heille kylään.

Kun jo kerran harjoiteltiin , nyt osattiin .Nimittäin reitti vanhaan Oopperaan ,nykyiseen Aleksanterin teatteriin .Entinen mahtava ooppera oli muuttunut pieneksi ja hiukan nuhjuiseksi , mutta yhtä kaikki hyvin kauniiksi vanhaksi teatteriksi .On mukavaa huomata , että kaikkea ei aina tarvitse purkaa , jos se ei uusia vaatimuksia täytäkään . Juuri tuollaisille pienimuotoisille esityksille se on oivallinen paikka .Tuli nostalginen olo katsellessa tumman punaisia sametteja ja kultaisia kruusauksia.Eikä esityskään harmittanut , farssi ihan siitä paremmasta päästä.

Ilataratikan välit ovat harvat , joten kävelimme.Ensin pysäkiltä toiselle ja lopulta sitten kotiin .
www.osteopaattinoraseppa.fi ja siellä saadun hoidon ansiosta jalkani toimivat kuin entiset jalat ...ihanaa huomata ja tuntea liikkuvansa eteenpäin eikä nostelevansa jalkojen paikalla olevia tukkeja !

Bridgeenkin kävelin ,vaikka Hesan inhoittava tuuli rypisteli kasvoja .Teatterissa tapasin "ottotyttären " ottoäidin " , hänet olis pitänyt houkutella peliseuraan .Kysynpä joskus .