Yltäkylläistä

 Kouluajan ystäväni potee masennusta .Hävitysvimma on iskenyt ja kyytiä roviolle ovat saaneet niin koulu-kurssi-ja työtodistukset .Ei ole ihme jos masentaa , entinen elämä on takana  ja uusi edessä -ja siinä odotettavissa mitä ?! Sama onneton vimma on pakon edessä vallanut minutkin . Käyn läpi jo kolmanteen (ainakin ) kertaan muistoja , jotka olen kokenut hyvin , hyvin tärkeiksi ! Viisikymmentä vuotta keräät ja talletat , selaat ja muistelet -ja sitten -noin vain ja hups  - revit ja pudotat roskiin . No , onneksi minulla vielä riittää kansiin säilöttyä muistoa , joihin voin palata halutessani rypeä menneessä.  Ihan kaikkea en kyllä vieläkään onnistu hävittämään , tuossa vieressä on Korppu-hepan kulukirja , jota keskimmäinen ja nuorimmainen uskollisesti täyttivät .Ikäänkuin se olisi menoja jotenkin vähentänyt ..tuon säilytän ja vilautan tarvittaessa , jos tulee nurinoita kurjasta lapsuudesta ja kun mitään ei ikinä saanut....
Tallessa on myös monta soittopeliä , sillä pikkumies on osoittanut hyvin suurta musikaallisuutta , joten valinnan mahdollisuuksia  soittokoneissa löytyy !


Pienimies pääsee ensi viikolla sairaalaan operoitavaksi  , jonka jälkeen hänen elämänsä toivottavasti muuttuu vähemmän vaaralliseksi , eikä Mummin tarvitse säikähdellä joka kolhaisua ja kaatumista .Lohduttaiskohan äidin Lilli-nukke pientä miestä yöpuulla vieraassa paikassa ? Tämäkin kuulunee niihin ei-pois-heitttäviin muistoihin .Tytär käytti saksia ja tulos oli komea , myös omassa tukassaan.

 

Pihlajamäkin on tänä vuonna nimensä veroinen paikka !Puut roikottavat painavina punaisia pihlajanmarjoja , tulee kylmä ja vähäluminen talvi . Ysiseiska toipuilee jalkasärystään ja alkaa olla taas entinen reipas itsensä . Kävimme kahvilla ja mies jututti vanhoista asioista Järvilinnan Vastaanottokodissa aikana ,jolloin minä en vielä ollut syntynyt .Ja jolloin kaiksesta oli puute.