Väkevä romaani kevään 1918 tapahtumista - mestarillista jatkoa Taivaanraapijoista tutun Jussi Ketolan tarinalle. Jussi Ketola on kuskaamassa heiniä Kauhavan asemalle kevättalvella 1918, kun hänet määrätään hevosineen ja rekineen junaan pistoolilla uhaten. Seinäjoella vaunu liitetään toiseen junaan, jonka määränpää on Tampere. Siellä Ketola joutuu kylmien kyytimieheksi: keräämään punaisten ja valkoisten ruumiita. Aseellisia selkkauksia kaihtanut mies joutuu keskelle kapinan kiivaimpia taisteluita. Koittaa maaliskuun loppu, Kalevankankaan veritorstai. Pian Tampereen kaduilla viruu ruumiita ja hevosenraatoja, keskustan kortteleista on jäljellä pelkät nokiset piiput. Antti Tuuri on tarttunut suureen aiheeseen. Tampereen Kalevankankaalla käytiin vuonna 1918 Pohjoismaiden siihenastisen sotahistorian kovimmat taistelut. Mestarin ottein kirjailija kertoo Jussi Ketolan omalaatuisen sotaretken vaiheet.
Antti Tuurin kirjoihin olen aina silloin tällöin tarttunut -ja laittanut pois .Nyt kun joudun elämään pituusasennossa aika pitkiä aikoja , ajattelin hyödyntää tuonkin ajan .Otin muutaman Tuurin kirjan äänikkirjana ."Kylmien kyytimiestä " , lukijan Taneli Mäkelä , olen nyt sitten kuunnelut yömyöhään ja iltapäivään .Kauheita tahtumia , tuttuja paikkoja , ruumiita hirmuiset määrät , julmuutta joka suunnalla -eipä tuo eroa nykyajan julmistä "ruumiskirjoista " kuin tekniinkan puolesta , ennen lahdattiin , nyt tapetaan .Jompi kumpi tökkii , joko lukija tai kirjailija , mutta teksti katkeaa oudon lyhyesti vähän väliä , töksähtää . Mietin , miksi sitä on ylistetty !? Olin juuri laittamassa CD:n pois laatikkoonsa , kun siellä tapahtui kauheita :Ketolan rakas oma hevonen "Brokkoli" sai luodin korvansa taakse , sen ampui yksi esimiehistä , tuosta noin vain kiukuspäissään , että "nyt sinun pakko ottaa ase käteesi , ettei hevosesi kärsi "! En laittanut CD:tä laatikkoon , kirja on kuunneltava loppuun .Kaikkien ruumiiden keskellä minulle se oli se hevonen , ihminen on julma.
Viikko on ollut huononsorttinen , jaloissa on painaneet viiden kilon puntarit .Kallion mäkeä noustessa levähdin ainakin kymmenen kertaa . Tauti ja myrkyt tekevät tehväänsä , niinhän se kuuluukin .Kohta olen puolessa välissä -ja pian koko juttu on huono muisto vain .Tänään maistui ruoka hyvälle , näkkileipä näkkileivälle , piimääkään ei enää tarvitse juoda koko litraa kerralla , vähempikin riittää . Outoja mielitekoja , toisia toteutan , toiset tiedän vielä yököttävän .Tänään haisutin koko kämpän sipulilla ...josta en pidä ..ja jota hajua ei pois saa , vaikka kuorisi kaiken , mikä oli tuon ruuan lähettyvillä .Kerrostalo ja kaupunki , miten he pärjäävät , joilla ei ole parveketta ??Minähän voin sentään toteuttaa hajuttoman elämän parvekkeella , aikansa kun siellä seisot , joko jäädyt tai muutut hajuttomaksi .Mietin vielä ....
Pitäisi varmaan hakea Ysiseiska kampaajalle . Nappasin pituutta pois -reilusti -keittiösaksilla viikko sitten ja en ole kuullut kommentteja suuntaan tai toiseen . Eipä taida kukaan uskaltaa , silloin joutuu kyytinaiseksi kampaajan suuntaan. Kuulolaite ei ainakaan inise ja kysymys "mitä" on ehkä vähentynyt .Tulos ei takuulla ole kaunis , mutta samapa tuo , jos ei Pihliksen arvolähiöstä liikahda kuin metrin suuntaansa .Huomenna olisi konsertti , turha kysyäkään .Hän on päättänyt , että talo ON huonosti suunniteltu ja kertakatselu riittää .
2 kommenttia:
Ehkä sillä Saulilla on kuitenkin piilo(vale?)-casanovan taipumuksia, kihlasihan se sen ex-missi Tanjankin aikoinaan... Kovin perinteinen käsitys kuitenkin naisesta: silittää paidat, laittaa ruokaa, hellii. Tähänhän runoilijat ja akateemisesti koulutetut naiset sopivat.
Urhoollinen olet, hoitojen sopisi jo aiheuttaa vähemmän haittoja.
Tuosta nukkevaimosta sen verran, että mikä lienee Saulin kohtalo, kun oikein kunnolla vanhenee. Käy ehkä niin kuin Merete Mazzarellan miehen: menee vaihtopenkille, ystäväksi.
Hienoa, että suusi maistaa taas hyviä makuja. Parempia aikoja kohti siis menossa.
Lähetä kommentti