Hometta pakkasessa

Miksi joku kalju on kauniimpi kuin toinen ?! Tuossapa teille kuva-arvoitus - kuvan laatu ei ole sama joka otoksessa , se hämärtänee arvostelukykyänne ...jos siis joku on toista parempi  ....

Ensi kertaa näin jonkin tasoista hässäkkää potilashuoneessa , kaksi huonetta oli jouduttu sulkemaan , kun katosta tippui vettä ! Olimme siis sulassa sovussa eri hoitajien asukit , hyvä että kääntymään mahtuivat !Toivottavasti kuitenkin jokaiselle tuli tälläkin kertaa oikeat pussukat ...hieman epäilytti , kun vieressä oleva muun kielinen kaunis nuori nainen taisteli viiden pussin kanssa yhtä aikaa !Oma juttuni meni nopeaan ja ilman mitään suuria haasteita . Alakerran kahvilassa odotti sitten iloinen yllätys Sirkun muodossa ja kun kerran olin päättänyt käväistä Tikantuvalla , lähti hän mukaan .Olo siellä oli lääkityksestä raukea , mutta jotain vastavuoroisuutta sentään tuli .Jäi kuitenkin ikävä mieli käynnistä .se tuli selväksi , että järki kun on tallella , niin silloin on koko ihminen kartalla .Kun järki menee , olet hukassa .Tunsin itseni terveeksi , niin pienestä hetkestä sekin tunne on kiinni .

Olen miettinyt , missä menee yksityisyyden ja hienotunteisuuden raja ja tullut siihen tulokseen ,että sellainen katoaa , kun ikää tulee ja ihminen on kykenemätön hoitamaan kaikkia omia asioitaan.Ja tällä en tarkoita , että järki olisi kadoksissa , vaan ihan vain fyysistä jaksamista. Ysiseiska antoi eilen paljon ajateltavaa tuohon suuntaan .Sulatin pakkasen , siis sulatin jään pakkasesta .Itse pakkanen oli "sulanut" , mustikkamehu valui pitkin kaapin pohjaa ja koko "alakerta" oli sulaa mössöä .Siinä sitä olikin kovaääninen homma kyetä heittämään roskiin ruokaa , jonka "voi vielä ihan hyvin syödä "!Kekseliäs keinot löytää , vein kopat ulos ja puolipimeässä heittelin sulaneet ja -nyt HUOM ! - hometta vahvasti kasvaneet marjat ja omenat roskapusseihin , joita kertyi kolme  tiiviisti suljettua kappaletta .Linnuille katoin juhlat puiden oksille vanhoilla pullanpaloilla .Näytti kelpaavan .Tässä tultiin nyt siihen jaksamiseen .Ysiseiskalla on kaappipakastin , yläovi ja alovi .Alaosaan on hankala kumarrella ,joten yläpuolen pakastusosaan  hän kokoaa kaiken "vararavintonsa " ja kaupan pakkaset .Sitten ne on sulassa sovussa sekaisin eri hyllyillä , pullat ja läskit .Järki kyllä muistaa , mitä on hankittu , mutta missä laatikossa se nyt olikaan ...ja sitten kaappi on auki piiiitkään ..ja jäätyy .Tungos ylhäällä takaa lämpimän alaosan, kylmyys ei pääse läpi .Sen minä sitten löysin .Kyllä minulta ymmärrystä homeisen ja vanhan ruuan syömiseen riittää sillä tasolla , että ysiseiska on elänyt sodan nälkävuodet , ruokaa ei heitetä pois , eikä  mitään muutakaan .Silloin elettiin keräilytaloudessa , uusiokäyttö on jäänyt minulle tuosta ajasta ja kasvatusmetodista . Ja taas kerran huomasin , että omena ei puusta kauas putoa , nuorimmainen sanoo "ei nyt , kohta " , Ysiseiska sanoo " Voi voi , ei vielä , ennättäähän tuon "! Siitä esimerkki lapsuudestani , joka on jäänyt vahvana kuvana mieleen : Äitini (Ysiseiska ) oli saanut jostain kaunista tulipunaista kangasta , jossa oli hentoja valkoisia kukanoksia . Siitä hän ompeli minulle lumoavan mekon vitivalkoisin rimpsuin ja terein , hän oli loistava ompelija .Mekko oli kaunis , ulkona paistoi aurinko ja talkkarin poika saattaisi kulkea ohi , jos istuisin portin seipäällä .Kärttäsin mekkoa ja .."Ei nyt , se on ihan uusi , sitä pitää säästää myöhempään ". Mutta sitkeys palkittin tuolla kerralla ja punainen ihanuus päälläni juoksin ulos ....ja kapusin portin seipäälle . Siinä sitten keikkuen ja laulellen jokin tasapainossa lipsahti ..ja rätz...mekko tarttui seipään kärkeen ja  roikuin mekon riekaleiden seassa . Hyvä ompelijani korjasi mekon esiintymiskuntoon , mutta eihän se enää uusi ollut ...sitä sai siis käyttää!

Mitä tuosta opin !? Omat saivat laittaa upouudet päälle just silloin kun ne oli hankittu !Eipähän siitä ainakaan traumaa lapselle pitänyt tulla ...vai tuliko ? Oliko joskus liiankin hienoa ja aina uutta ??! Nuorin ja vanhin hienosteli mielensä halusta , keskimmäinen sai kerran jouluna paketin Brasiliasta , sieltä ilmaantui tulipunainen kangasjuttu ,hän tarttui pihtiotteella kankaaseen , vippasi moisen kauas , sanoen  "Yäk , mekko !"

Tästä pitäisi päästä aasinsiltaa pitkin alla näkyvään kirjaan .Rikasta ja köyhää . Rikas vaihtaa mekkoa , mutta kärsii mielenvikaisen juopon isänsä väkivaltaisuudesta ..ja hyväksyy sen kohtalonaan .Köyhä laittaa toivonsa oppiin ja "keittää ne pakastimessa sulaneet ja pilaantuneet lihat syömäkelpoisiksi ..."Kirja taitaa olla Adichien ensimmäinen , seuraavat mielsin parempina  .Nigerian kuvaus on luultavasti totuuden mukainen , sillä kirjailija kasvoi Nigeriassa nuoruutensa , muutti sitten Amerikoihin ja elää nyt molempia mantereita .Näissä kirjoissa Nigeria näyttäytyy minulle julmana , rasistisena , korruptoituneena kahden kerroksen väen maana , kauniina ehkä, mutta jonka kauneutta en välttämättä haluaisi itse kokea .Lukea kyllä .