maanantai 9. tammikuuta 2012

Talvea


 Merkillinen kirja .Nykyaikana kirjoitettu ja niin kovin "kiinalainen ".Kirjailija kertoo , että hän törmäsi jossain vaiheessa "naisten teksteihin muinaisessa Kiinassa " ! Asiaan , jonka ei pitänyt olla mahdollista , sillä naisen ei sopinut tuottaa tekstiä ...muutama runonsäie miehen viihdyttämiseksi toki suotiin . "Kiinalaiseksi" sisällön tekee "totuusväittämä " ja se , että puolet kirjasta päähenkilö liikkuu kuolleena elävien maailmassa heitä ohjailemassa .Että haamuja ..ehkä heitä silloin oli ...Tapojen kuvauksena kertomus oli ihan käypä .


"Sillä hetkellä ymmärsin, että Maailmankaikkeuden julmin sana on kunpa. Kunpa en olisi poistunut oopperasta silloin ensimmäisenä iltana, niin olisin päässyt naimisiin ja kohdannut Renin hääyönäni ilman, että olisi tapahtunut mitään erityistä."Kun Pioni täyttää 16 vuotta, Chenin sukutalossa esitetään Pionipaviljonki-ooppera, jonka romanttinen rakkaustarina on lumonnut monet sisätiloihin suljetut tytöt. Katsellessaan näytöstä sermin takaa Pioni huomaa nuoren miehen, joka saa hänen henkensä salpautumaan. Kuin sattumalta he kohtaavat toisensa hetken kuluttua puutarhassa sekä vielä kahtena iltana. Miehen ja oopperan herättämät tunteet ovat niin vahvat, että Pioni, jonka tulisi pian avioitua miehen kanssa, jota ei ole koskaan tavannut, riutuu kuoliaaksi. Se, mikä näyttää lopulta, on kuitenkin vasta tarinan alku. Traagisena helisevä Pionin rakkaus sijoittuu 1600-luvun Kiinaan ja pohjautuu tositarinaan. Teos on täynnä muinaisia tapoja ja eksotiikkaa, ja se käyttää taiturimaisesti kiinalaista kuolemanjälkeiseen elämään liittyvää mystiikkaa unohtumattoman rakkaustarinan kertomiseen. Samalla se on tarina sanojen voimasta, naisten välisistä siteistä sekä heidän tarpeestaan tulla kuulluksi. Lisa Seeltä on aiemmin suomennettu romaani Lumikukka ja salainen viuhka (2006).


Loppiainen päätti jouluvisiitit pienen Danielin veikistelyyn Ysiseiskan riemuksi .Taitaa kaverista tulla aikamoinen hurmuri , alku on ainakin hyvin lupaava .Ysiseiskan pehmeä turkki päätynee aikaanaan perintölistalle , niin mieluinen oli halaus turkin pehmeään karvaan ; hän tietää , mistä narusta vetää ! 
 
 
Tuli se talvi vihdoinkin valkoisine lumipeitteineen ja hyytävine viimoineen , jollainen vain Helsingissä voi puhallella .Tokoinlahti sai ruudullisen jääriitteen ,Kasvitieteellisen puiden oksat kurkottivat maata kohti ensimmäisen hohtavan lumipeitteen painosta .Maailma muuttui äkkiä kauniiksi ja valoisaksi . Valoa riitti vielä tänäänkin , kun kävelin kotiin Bridgestä .Hyvät pelit ja muisti pelasi ...yksi elämän tärkimmistä asioista .Kaikilla ei pelaa , Tikantuvan ystävä katoaa jonnekin ....
 
 
 

5 kommenttia:

tuulikki kirjoitti...

Selvää hurmurinainesta! Mikä lie ruskeiden (?) silmien vetovoima, oma pojanpoikani ruskeine silmineen ja vilkkaine olemuksineen oli ja taitaa olla edelleen melkoinen hurmuri! On talvi korea, kun lumi sitä taiteilee! Mi piace tanti!

Sari kirjoitti...

Kiva, kun talvi tuli, lunta ja valoa. Huomiselle jalleen voimia...

Susse kirjoitti...

Vihdoinkin se talvi tuli, meilläkin riemuitaan, karvaiset ja karvattomat! Nyt vasta älysin tän kommenttijutun, tunti työaikaa käytetty blogin lukemiseen, kun oli monta viikkoa taukoa, pomo reissussa, joten hiirenä voin hyppiä pöydällä... ;)Lämpimät halaukset ja omahoitajallekin terkut :)

Lissu kirjoitti...

Hyvin näyttää sujuvan yhteispeli pojan ja isoisomummin välillä ilman turkkiakin. Saanet sinäkin osasi ihailusta. Muuten: onpa lapsi kasvanut!

vanski kirjoitti...

Kommentti kommenttiin : silmien väri on tällä(kin ) hetkellä syvän sininen !!! Hurmuri silti !

Ja onhan se hyvä , että on edes tämä blogi , ettei tartte ihan lusmuilla hommissa ..kirjallisuutta ja kielen rakenteen oppia , jos pomo pomottaa .karvaisille lumisia haleja , täällä sataa tosin taas vettä ...