Onnen mittareita on monenlaisia.Puhdas , valkoinen lumi , lumiset puut ,varpusten sirkutus,kaupungin valot .Kävelin Tokoinlahden ympäri , poikkesin Kaisaniemen puistoon , aina vaan puhdasta ja valkoista .Hiljakseen vaeltelin samaa reittiä takaisin . Yhtään kuraista askelta en ottanut , vanha karvareuhka suodatti liikenteen melut tasaiseen hyrinään .Ylellistä .Pysähtelin ja hengitin . Nykyisin tuntuu kuin hengittäminen olisi suurin päätoimeni ! Tuntuu kuin en onnistuisi vetämään happea kroppani syvimpiin soluihin asti , vaikka suuresti yritän .Toinen päätoimeni on etsiä jokin ruokaan viittaava laji , joka maistuisi edes joltain !Itse puristettu appelsiinimehu ja kulhollinen vihreää salaattia , tuo tänään , ehkä jonkin toinen ensi viikolla .
Mutta ehkä se ihan oikea päätoimi olisi tämän puolivuotiaan hurmurin ruuassa pitäminen ! Suu aukeaa kuin tikanpojalle ja huuli leviää hersyvään hymyyn näyttäessäni persikkapurkkia , mutta korvikemaito tai bataatti , voihan niitkin syödä , vaikka mausta olemme yhtä mieltä ...parempaakin on .
Tikantuvasta tullessa olo oli murheellinen . Ystäväni kyllä tunsi , mutta siihen se jäikin . Hänellä ovat mukana nyt ihan toiset henkilöt , lapset pienenä , ekaluokkalaiset koulussa . Ensimäistä kertaa sain nyt seurata heidän toimiaan ja hoitamisiaan .Minua ei enää tarvittu .
4 kommenttia:
On kaunista... talvi tuli vihdoinkin. Ikava kuulla ystavasta - nopeaan se kavi.
Onhan valkoinen lumi upeaa ja ihanaa.... kun vaan kestäisi mutta kun ei niin ei. Nyt jo loskaa :(
Kerrostalon ikkunasta maisema oli kuin valkoinen karkkikauppa! Hurmaavaa. Ja 25 cm lunta auton katolla vuorokaudessa sataneena. Kyllä se ruoka joskus vielä maistuu isoäidillekin - hyvä että maistuu hurmurille!
Jotta en toistaisi Tuulikin sanoja, lisään niihin vain terveiseni.
Lähetä kommentti