Matka jatkui Jyväskylään , entiseen kotikaupunkiin . Siellä elää ja asuu vielä miehen sisar Muuratjärven rannalla .Sekin vierailu sujui melkein ilman hyttysiä , mutta ei paarmoja ! Uidessa sai leikkiä pyöriäistä , sillä äkkiä ne sinut löysivät , vaikka seikkalin kaukana rannasta .Ja tuskin edes hukkuivat , kovasti moista yritin . Sairaalakäynti toi esiin terveydenhoidon surkean epäkohdan , ihmistä voi makuuttaa vuosikausia sikiöasennossa -olet ihminen , kun itse nielet ! Mieli oli surkea.
Kiertoajelu vanhassa koulukaupungissa ei herättänyt edes nostalgisia tunnelmia , niin kaunis kuin Käpykylä kesällä onkin .Sinne ei ole ikävä.
GPS:ssäni on lopettanut juttelemisen ,mutta näyttää toki karttaa ja ohjaa perille , mikäli sen neuvoja noudatat . Isännältä oli nippa nappa mennä hermo , kun kone ohjasi peltojen ja hiekkaisten kuoppateiden halki , perille kuitenkin päästiin . Pieni pieni mökki , mutta rannassa ! Systeri tuli tarkistamaan perillepääsyä ,illansuussa kun saavuttiin .Ei ollut helle heitä hellinyt , toppavaatetta oli yllä !Ja meillä laukussa vain shortsia ja uimapukua ! Yö meni autuaasti unten mailla ,hiljaisuus oli täydellinen ja aamu valkeni helteisenä .Uimaan , oli vesi lämmintä tai ei , mikä nautinto ! Järvivettä ei mikään voita ! Ja sitten alkoi tainnuttava helle.
Kotimatkalla poikkesimme vielä Leppävirralla kouluaikaisten ystävien luona . Siellä oli meno vilkasta lastenlasten viettäessä kesää Mummolassa ! Kovin on erilaista kuin omana aikanani Anopin hoivissa...
2 kommenttia:
Ehdin jo ihemtellä, minne olet kadonnut. Ei tarvi enää pohtia, kun päästit mukaan kierroksiisi. Mukavaa...
Käpykylässä en ole aikoihin käynyt enkä pariin vuoteen muutenkaan Keski-Suomessa. Korpilahdelle on ollut kutsu, vaan jostakin syystä on jäänyt lähtemättä. Upeita maisemia.
Lähetä kommentti