Jälkilöylyjä

Miten kaunis suomalainen luonto onkaan kameran linssin läpi katsottuna ! Onneksi olen saanut tallennettua monen katoavan kesän hetken tunnelman , kuvia katsellessa voin aina palata aikaan , joka ei koskaan tule takaisin .Kameran kuva on juuri siinä , uudelleen sitä hetkeä et saa. Olen toivoton aamuntorkku , mutta herään usein neljän viiden aikaan kurkistamaan , mitä luontoon kuuluu !Järvimaisemassa se on usein ainutkertainen hetki , tyyntä ja heijastavaa kuin peilin pinta .Niinkuin noissakin kuvissa , jotka tuohon latasin .Kuvat saatuani voin pudottaa itseni autaasti unten maille ja heräillä vasta kun räikeän kirkas aurinko polttaa maisemaan reikiä .Illalla on taas sitten kuvien aika.

Mökki oli pieni ja toisen oma , siellä ei siis voinut tehdä mitään .Eräs ystäväni oli löytänyt Thaimaan lomailulle leppoisat kirjat , joita minulle suositteli :



Maija Asunta-Johnston
Maija Asunta-Johnston (os. Asunta) on syntynyt 31.5.1943 Ruovedellä, Hämeessä, toisena maalaistalon kuudesta tyttärestä. Hänen isänsä oli poliittisesti aktiivinen ja toimi 1950-luvulla kunnallispolitiikassa, myöhemmin kansanedustajana. Asunta-Johnston kirjoitti ylioppilaaksi Ruoveden yhteiskoulusta 1962, minkä jälkeen hän opiskeli muun muassa äidinkieltä, historiaa ja kirjallisuutta Jyväskylän yliopistossa. Hän on valmistunut filosofian kandidaatiksi ja auskultoinut Tampereen Normaalilyseossa. Asunta-Johnston on tehnyt lyhyen, maantieteellisesti tarkasteltuna laskusuuntaisen opettajan uran: Enontekiö, Meltaus (Rovaniemen maalaiskunta), Hyvinkää ja Namibia. Lähtemättömän jäljen häneen jättivät Enontekiö ja Namibia. Asunta-Johnston avioitui 1972 ghanalaisen mikrobiologi ja ravintokemisti Dr. Thomas Johnston-Arthurin kanssa, minkä jälkeen hän muutti Wieniin. Hänellä on kaksi lasta: Araba Evelyn (s. 1974) ja Benjamin Kobina (s. 1979). Hän erosi miehestään 1985. Hän työskenteli Wienissä Kansainvälisessä Atomienergiajärjestössä (IAEA) ydinainekirjanpidon osastolla 1976–1999. Vuonna 1994 Asunta-Johnston hankki talon Unkarista, Várbalogista. Hän asuu Várbalogissa, Wienissä ja Väärinmajassa.

Hain siis koko neljän kirjan sarjan kirjastosta ja luin niistä kolme laiturin nokassa veden äärellä .Erikoinen elämä kiinnosti -ja tuotti epämieluisia unia entisestä mökkielostani .Tämä Maija -rukka säilöö vimmatusti ja elää yhtä tutunomaisesti kuin minä aikoinani mökkiäni.Paikan nimet vain ovat eri ,eikä minulla ole moisia miessuhteitakaan ..mutta olisi tietysti voinut olla , jos elämä olisi toisin heittänyt ! Niin tuli taas ikävä , aina minä törmään näihin muistoihin , joista en ole vielä päässyt yli . Näillä keinoilla en yli pääsekään .Kirjat olivat päiväkirjamuodossa ja viimeinen kirjoitettu jo tietokoneelle.Eräänlainen blogi siis.
Mökkielon kauhistus tuli ilmi , kun ajoimme auton talliin ja purimme sen sisällön lattialle !Nyssykkä nyssykän perään , eikä tuossa edes kaikki !Sähkögrilli on vielä autossa odottamassa varastoon pääsyä.Juuri tuosta syystä suorastaan inhosin kesämökkejä aikoinani , minun oli päästävä mökilleni kuin tämä Maija ! Tuosta vaan ,istu autoon ja lähde !



Pari viikkoa pois Tilkantuvasta toi hetkellisen muistamattomuuden , joka onneksi meni nopeaan ohi .Lämmin kesätuuli siivitti kävelyämme Tokoinlahden ympäri .Ystäväni mietti ,miksi hän , joka on kaikkein lähinnä, ei kykene iloitsemaan hänen tämän hetkisestä terveydentilastaan .Sehän on huomattavasti parempi kuin vuoden vaihteessa .Miksi totuutta on niin vaikea katsoa silmiin , hyväksyä se , välittää oikea tieto vanhoille ystäville ?Tuskin he valheellisuudessa tietoisesti haluavat elää , näin vaan on nyt käynyt .Kun edes tämän lukisivat... mutta ..päivä oli hyvä, pieniä haksahduksia , kelle niitä ei tulisi .

Bridge tänään oli hektinen .Meitä oli viisi pöytää ja tahti kiireinen .