Minä olen iloinen

Mies (Liam Neeson) herää Berliinissä koomasta, vain havaitakseen että joku on omaksunut hänen identiteettinsä, eikä kukaan, edes hänen vaimonsa, usko miehen tarinaa.
Nuorta naista apunaan käyttäen mies aikoo todistaa kuka hän on.

Tarkkoihin kuvauspaikkoihin kuuluivat:
Friedrichstraße katu (takaa-ajo kohtaus), Berliini
Berlin Friedrichstraße juna-asema
Ballonfahrerweg (katukohtauksia), Schöneberg, Berliini
Neue Nationalgalerie, Berliini
Pariser Platz, Berliini
Museumsinsel, Berliini
Oranienburger Straße katu
Oberbaumbrücke (taksin mereen syöksymiskohtaus), Berliini
Berlin Hauptbahnhof rautatieasema, Berliini
Leipzig/Halle Airport lentokenttä, Leipzig

Päästiin Berliiniin uudelleen , tosin talviseen räntäsateineen ja loskineen.Ei ollut kaunis kaupunki , samoilla paikoilla kuljettiin .Schönebergin linnaa olisi voitu näyttää hiukan enemmän , olisi edes jotain kaunista saatu tuohonkin synkkään elokuvaan . Liam Neeson on syy , jonka vuoksi olen kuviin lähtenyt .Hän on yleensä hyvä (yhden poikkeuksen muistan , nimeä en ), mutta tällä kertaa hän ei vakuuttanut roolissaan , joka oli synkkä ja kurjake . Oikeastaan en ymmärrä , miksi hän ottaa joskus näinkin huonoja rooleja , kun hän ei edes tyypiltään sovi niihin . Ehkä on vaihteeksi mukava näytellä pahista , saa oikein räävittää !Eikös hän olekin irlantilainen !!?

Eilinen päivä kului kattoterassilla pulunkakan seassa ja auringonpaisteessa. Napakohtia lukuun ottamatta olen melkein yhtä kauniin värinen kuin uusi vävypoika , vaikka rannoille en juuri ole onnistunut pääsemään , uimaan kyllä .Juttelin päivän puhelun , kaksikin , kahden ystävän kanssa , joita nämä kirjeet eivät tavoita , he kun kuuluvat tuohon "digisyrjäytyneeseen "rotuun .

Tähän "yksilön oman tahdon kunnioittamisen " luokkaan ,kun en halua , en opetele.Ja kun ei halua , ei opi , ei saa -apua , seuraa ,hoitoa.Ja kun tarpeeksi yksilön omaa tahtoa kunnioitetaan , lopputulos näyttää ainakin ulkopuolisen silmissä heitteillejätöltä.On itselle helpompi olla osallistumatta ja kunnioittaa ,sanoa , että onhan puhelin .Ehkä se riittää , minulle se ei riittäisi .

Luin siis kirjaa .Ruth Rendellin vanhaa dekkaria "Morsiusneito " .Erikoinen ja outo kaikkinensa .Kumma , että vielä tulee eteen Rendelliä , jota en ole lukenut !Tämä olisi oikeastaan kuulunut sarjaan "psykologiset romaanit", sen verran traumaattinen se oli kuviteltuine rikoksineen .

Olen parin päivän ajan siivoillut kirjahyllyäni , sinne ei enää mahdu ainuttakaan kirjaa , ellen tyhjennä jostain päästä !Siinäpä se suuri vaikeus onkin , päästää kirjasta irti !Yleensä kerään kassiin -ja tuon ne takaisin jo ennen kauppaa. Nyt sentään vein kauppaan asti -ja puolet toin takaisin .Vanhat kirjailijat eivät enää houkuta , joten olkoon tuossa hyllyssä kertomassa , että joskus olen vannonut minäkin "sen oikean kirjallisuuden " nimiin .Sen tosi hyljeksityn kirjan vien huomenna Meilahden Virkistyskeskukseen , jossa kesäisin pelaan bridgeä .Myyvät sitten eurolla pois luettavaksi .Ehkä se jollekin kelpaa , olenhan ne minäkin lukenut .

Kesä ja kiviset seinät ovat huono yhdistelmä, ahdistaa. Pitäisi päästä suoraan ulos luontoon , ja pääsenhän minä ,vain yksi kadun ylitys ja olen puiden alla meren rannalla .Mutta se on kaupunkiluontoa ,ei sitä , mistä saa ne kuuluisat punkit ja missä hyttyset pistää , käärmeet kiemurtelee .Nyt pitää aloittaa ,taas kerran ,"Pollyannan ilojen etsiminen " (Eleanor H. Porter )

ja olla iloinen kesästä ilman hyttysiä,sillä voisihan se olla toisinkin: paukamia raavittavaksi joka puolella !Siitä minä olen iloinen .