Jari pöllyää

Kunnon talvista lumipyryä  päästiin nautiskelemaan tullessamme miehen kanssa Musiikkitalosta kulttuuria imemästä. Tällä kertaa sitä tarjosi orkesterin lisäksi Jukka-Pekka Saraste ja saksalainen baritoni Christian Gerhaher

, huiman uran tehnyt lied-konsertti- ja oopperalaulaja. Eikä tämä riitäkään, hän on lääketieteen tohtori, väitellyt, ”diagnostisten ja terapeuttisten rannetähystysten tuloksia. ”Zurichin yliopiston kunniapromotion mukaan hän on professori, tohtori, kunniatohtori, joten häntä voi hyvällä syyllä pitää ”sananvarsinaisessa merkityksessä ”oppineena muusikkona.”Näin kertoo esittelylehtinen.

Ensin soiteltiin, oli Sibeliuksen kuudes.

En oikein tunnistanut sitä tekijälleen, ihan hyvä. Sitten oli Mahleria, jota tämä kunniatohtori lauloi komeasti, mutta lauluthan ovat mahlermaisesti hieman tylsiä ja runojen sanat samaa luokkaa, vaikka eihän niitä sanoja tule kuunnella. Puoliajan jälkeen oli pari pientä laulua, Minulle tuntematon Hugo Wolf oli säveltäjä. Kuuntelin mielelläni.

Loppu olikin sitten Sibeliusta, seitsemättä sinfoniaa soiteltiin. Hauska yksityiskohta siinä oli kaita teinipoika eturivissä viulun kanssa, ei ollut kaveri ennättänyt soitoltaan suurusta suuhunsa lappoa, niin oli kapeat jalat lakerikengissä ja frakissa, mistä olivat löytäneetkin pojalle sopivan frakin! Ensi kertoja taisi olla päällä, kun kaulusta piti sormella löysätä. Upea kokemus päästä ison orkesterin kyytiin.

Ennen konsertin alkua oli esittelyvuorossa Musiikkiopiston Lied-laulajien pariesityksiä.

Oli hyvää ja vähemmän hyvältä kuulostavaa, toki tuo vain oma mielipide. Kateutta hieman mielessä, kun ei ukkonooakaan enää suju, korona teki äänelle jotain ja nyt vain rähisen.

Tähän päivään asti ovat pelarkuut kauniisti kukkineet parvekkeella, parin päivän ajan ne ovat saaneet valkoisen peitteen punaisten kukkiensa päälle, mutta päivällä taas karistaneet sen kukinnoiltaan.

Muina vuosina olen ennättänyt hakea havuja kukkien sekaan ja antanut talven tulla, nyt taisin myöhästyä. Mökillä ei moista päässyt tapahtumaan, siellä nostin kukat Navetan sisätilaan ja niin ne ilahduttivat keväällä entistä komeampina. Kaupunki on tuhlari, on aina ostettava uudet! Kannatan torikauppiasta, hyvä teko sekin.

Kunpa tuo ”Jari-myrsky” tekisi meille nyt kunnon talven, pimeyskin katoaisi ja lapset pääsivät hiihtämään! Hiihtämään, mitä se on ?! Vieläkö muistat?