Entiseen hyvään aikaan tänä viikonloppuna oli talvi, pakkanen ja lumimyräkkä . Se oli se viikonloppu , jolloin ajeltiin huonolla autolla Jyväskylään Mummilaan .Ei turvavöitä , mutta lapsia oli ja heidät istutettiin takapenkille , kaikki laukut ja kimpsut lattialle turvaksi putoamisen varalta .Haudalla käytiin , jos kerettiin .Ihmeteltiin vanhuksien intoa käydä sytyttämässä kynttilöitä, eihän ne vainajat sieltä mihinkään juuri tänä viikonloppuna karkaa ! Nyt on toisin , olemme itse noiden vanhuksien ikäisiä , nyt käymme haudoilla.Muisteltavaa riittää .Maijan mies , Kauko nukkui pois samana iltana , kun tämä mummi juhli Pikkumiehen kanssa Halloweeniä kaverin koululla .Jotenkin Kaukon ilkikuriselle huumorille sopiva hetki poistua tästä maailmasta , hänelle kynttilä .Samoin äidilleni , jonka muistokivi on Jyväskylässä.Ehkä sinne joku laittoi kynttilän , ellei , niin eipä äiti siitä murhetta kanna, me muistetaan hänet ilmankin .Hietaniemen hautausmaalla on miehelle sukua , sinne kynttilä ja pieni havuseppele , jonka ostimme kadun kulmassa seppeleitä sitovalta pakolaiselta vai miksikä häntä on kutsuttava , kerjäläinen on huono sana sellaiselle , joka tekee lanttinsa eteen jotain .Tämä mummo sitoo kauniita seppeleitä,mielelläni ostin.Kynttilää oli tuomassa myös Tanskan maalta piipahtanut Viima Italiasta käymään tulleen isänsä kanssa, hauska sattuma , joka paransi mielipahaani ison verran lisää .Sukurakkaana ei voi olla miettimättä sisaruspiirin löyhentymistä yhden kokoajan poistumisen jälkeen .Äiti pitää lapsensa lähellä ,seuraava polvi leviää ,yhdestä tulee kaksi,kolme tuoden mukanaan anoppeja ja vaareja,uusia serkkuja , ystäviä .Piiri leviää , usein on vain se yksi , joka pitää lankoja käsissä, pitää yhteyttä .Kun hänkään ei enää jaksa , hajoaa koko korttitalo .Kotiin ei kutsuta ,ennen oli kesämökit ,sinne mahtui , nykyisin nekin ovat "latauspaikkoja " jonne ei vieraita haluta. Sääli , maailma muuttuu .Tullaan sitten kuitenkin sinne hoivakotiin tuomaan se kukkapuska , joka jäi tuomatta silloin , kun hän vielä eli ja asui kotonaan....
Baanaa pitkin kävellessä edessä on uuden Kirjaston työmaa , keiden lie toteuttama työmaa-aita on heti Kiasman alapuolella ! Ilahduttava värikooste marraskuun harmaudessa. myös Sanomatalossa sisällä värileikki ilahdutti , samoin Kirjaston upea kuvastuminen lasisienän takaa, se on melkein paremman näköinen tästä katsottuna kuin ulkona suoraan kuvattuna ! Kaipasin kuvia aulan galleriatilaan , mutta eipä niitä juuri tarvinnut , kirjasto-näkymä lasin läpi oli kuin paraskin maalaus , niin tietysti tarkoitettukin .
Halloweenjuhla vilisi luurankoja , yksi heistä minun Pikkumieheni ! Muutaman katoamisen viisastamana istahdin keskikerroken penkille ja kerroin istuvani paikallani ja toivovani ilmoittautumista pienin ajoin .Hyvin ilta sujui , huolimatta juhlijoiden todella suuresta määrästä , muuta eipä siellä kai mitään suurempia murhia sattunut , opettajat osasivat asiansa.
Puvuista muistui mieleen Pikkumiehen äiti 12-kesäisenä neitona LA;n mekkokaupassa .Olin ostamassa pikkutytön mekkoa Uuden vuoden juhliin , roikotin käsissäni rimpsuja ja hetaleita , joita ei siihen aikaan vielä Suomessa ollut .Mihin tarkoitukseen mekko tulee , kysyi myyjä .Kerrottuamme hän piipahti takhuoneessa ja toi mukanaan kiiltävän, miniaikuisen iltapuvun numeroa 4, sillä kiinalaiset naiset ovat pieniä ja heitä on Kaliforniassa paljon !Tytön silmät välähtivät ja olkaimeton mekko lähti mukaan , siinä ei mikään auttanut .Kotiin tultaessa tyttö kokeili ja ihmetteli , kun olivat jättäneet "tikkuja " mekon etumukseen....tulihan sekin sitten selville , ettei se vaate muuten olisi päällä pysynytkään ! Nyt sitten kävelimme Aleksanterinkatua ja silmään osui lastenvaateikkuna ! Sen pikkutyttöjen päällä oli pienen aikuisen juhla-asut !
Lastenvaatteissa kulkeva Pikkumies sai haluamansa . Hyvin asiantuntevasti hän keskusteli myyjän kanssa pianon nappuloista ja muista mahdollisuuksista ,joista mummi ei ymmärtänyt isojakaan , mummille oli tärkein vain se piano-osuus, joka kyllä myös selvitettin .Kaupasta löytyi myös sähkörummut , ne kinnostivat suuresti !Kaveri olisi istunut hakkaamassa kapuloita vaikka tunnin , mutta lähti sovinnolla pois, kun lupasin , jotta SITTEN kun osaat soittaa pianoa oikein hyvin ja osaat nuotit , niin sitten voidaan katsella tuotakin soittopeliä...Kaikki on nyt sitten kiinni opettajasta , miten hyvin hän onnistuu tehtävässään !
Minna Rytisalon "lempi " oli alussa leppeä , keskellä ilkeä ja inho, lopussa lämmin muistelu .Taas kerran mietin , että mistä kirjailija saa moiset aiheet ja tyylin miten kirjoittaa !Sanojen asettelu peräjälkeen oli joskus hyvinkin erikoista...pidin alusta ja lopusta .Kirjan Lempi oli kauppiaan tytär ja toi mukanaan miehensä mökkiin monta rullaa lakanoita , joissa oli leveät välipitsit .Muistui mieleen omat kapioni ...pohjalainen anoppi kysyi , paljonko tuleva miniä on lakanoita laittanut ...Puolikas kapeaa lakananpitsiä , sanoi miniäehdokas .Olisittepa nähneet silloin anopin katseen...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti