Pastori Valtari on
tottunut hallitsemaan perhettään kovin ja konservatiivisin ottein. Kun perheen
lapset asettuvat vastustamaan isänsä maailmankatsomusta, on tuloksena
sukupolvien välinen kiivas vastakkainasettelu ja arvokamppailu. Padot murtuvat,
katastrofi on valmis.
Papin perhe (1891) on Minna Canthin (1844–1897) tunnetuin ja esitetyin
näytelmä
Oltiin tänään siis teatterissa .Onko mikään muuttunut sitten Minnan ajan ?! Eipä juuri , noita despootteja näkee ja kuulee sekä uskon maailmasta että tuolla "muualla " , mistä luemme lehdistä ja katselemme uutisissa .Alkoholistiperheen lapsen kokemus perheen despootti-isästä ei juuri eroa Pastori Valtasen käytöksestä , toinen on humalassa ja toinen selvin päin ,vaimo sietää molemmat , on hiljaa , ei sano vastaan .Kumpi on syyllinen ? Avioliittoneuvoja sanoo että mies , lapset sanoo , että kumpikin .Minna sieti ja hymähteli , lapset lähtivät . Onneksi maailma on tuossa asiassa mennyt eteenpäin, moderni nainen ei enää siedä .
Tähän väliin on nyt laitettava kuvaus eilisestä piikomisesta :Pikkumies sai uuden soitto-opettajan , jolla oli uudenlainen metodi opetukseen .Se perustui sekä nuotteihin, kuuloon ja yhteissoittoon , porkkanana oli IPad, jolla oli ohjelma nuottien , taukojen ja rytmin oppimiseen , Padi antoi pisteet ja avasi aina uuden nuotin ,kun edellinen juttu oli opittu ! Tämä systeemi upposi Pikkumieheen ja saattoi hänet raivon partaalle , kun ohjelman lataus ei koton onnistunutkaan ! Mummi oli kädetön , mikään ei auttanut , kaikkein vähiten se , että luvatut letut olivat jääneet ottamatta mukaan .Tässä tuli apuun isä .Hän koppasi pojan syliinsä, halasi niin pitkään , että Pikkumiehen kasvoille herkisi hymy -ja tilanne oli voitettu .Isättömänä ihailen suuresti tuota näkyvää ja osoittavaa rakkautta ja hellyyttä omaa lastaan kohtaan. Se ei ollut tapana meidän lapsuutemme aikoihin ja tuskin olemme myöskään osanneet siirtää tuota sylissä pitävää hellyttävää isää omillekaan lapsille , jos nyt sentään enemmän kuin Papin perheessä , toivon .
Kesä tuli takaisin ja vielä harvinaisen upean ruskan mukana ! Kännykän ikuinen unohtelija haki koneensa takaisin tyttären asunnolta ja samalla katsastettiin Kruunuvuoren uudet murskatut kalliot . On surullista kuin huonoa kohtelua saavat ikikalliot ja metsät , siellä hakataan surutta kaikki alas ! Taloja nousee toinen toisensa eteen , muutama puu jätetään muistuttamaan entisestä komeasta metsästä .Alue on sumppu , tuhottu , mutta tarjoaa tietenkin asunnot parille tuhannelle asukkaalle , ehkä enemmällekin .Paikalliset surevat luontonsa menetystä, uudet eivät sitä osanne kaivatakaan .Vielä rakentamattomat metsäiset tiet houkuttivat ruskan väreillään lenkille , minulle tuotti ihan tuskaa istua autossa ihailemassa , olisi pitänyt päästä kunnolla metsän sisään ---ja kokemaan ne hirvikärpäset ...
Kotona parvekeella pieni varpunen katseli kameraani ehkä sillä mielellä , että "enkös minä kelpaa luontokokemukseksi "?!Kyllä kelpaa ,mikäs minä olen määrittämään luonnon monimuotoisuutta !
Kaupungissa viihtyvä mieheni sai minut lähtemään "maailman rumimmalle kävelylle " Hakaniemestä Kalasatamaan . Läpi Merihaan betonirumilusten, rantoja pitkin Hiilikasan vierttä ,Suvilahden sotkuisen teollisuusalueen poikki juuri valmistuneeseen kauppakeskus REDIin .Ei ole minun paikani , huomasin heti .Suuntavaisto katosi välittömästi , rakennus on suunniteltu jollain lailla ympyrän muotoon , käytävät kiemurtelevat ylös alas ja sinne tänne .Etelä ja itä ei meikäläiselle kerro mitään , metron ison M -kirjaimen sentään löydän minäkin , vaikka juna kyllä lähti mielestäni totaalisen väärään suuntaan !
Olimme autossa ja Pikkumies halusi kahvipullaa .Mummi tuumi , jotta voi hakea , mutta ettei ottanut rahaa mukaan , lainaisko Vaari ? Vaari antoi kympin , johon Pikkumies Mummille : "Muista sitten maksaa se laina takaisin !" Siihen Vaari , jotta meillä on yhteiset rahat ."No , ei sitten tarvitse !" sanoi Pikkumies ...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti