Siinä he istuvat , päättämässä Äidin kodin lopullisesta kohtalosta .Raha siirtyy kuin ammattilaisen käsissä nuorimman tyttären läppärillä, naps -ja se on tilillä ! Oi aikoja oi menneitä, maailma on muuttunut ja me sen mukana , yhteinen kuva äidin tyttäristä on puhdasta hymyä ! Vai onko ? Minun uskoani on vaikea horjuttaa , pidän kiinni sisaruksistani , ihmissuhteen pisintä suhdetta ei pienet elämään kuuluvat erimielisyydet horjuta .Poikki pinoon ja unohduksiin ei kuitenkaan ihan vielä ! Remontti etenee tuskaisen hitaasti , heinäkuu ja kaikki lomailee, näinhän se perinteisesti rakennusalalla on ollut .Laitan toivoni helteiden loppumiseen ja elokuuhun !
Helteinen kesä toi suru-uutisen , yksi pitkän pöydän ääressä istuvista bridgen pelaajista on poissa .Uutinen oli yllätys , sillä vain viikkoa aikaisemmin olin kävellyt hänen kanssaan Aurorankatua kohti , kuuma oli ja askel hidas . En silti osannut ajatella , että vaikea hengenahdistus olisi noin kohtalokas .Hautajaiset on viikon päästä , hoidan kappeliin kukkavihon Bridge-kerhomme puolesta .
Nappasin kevyeksi lukuiloksi Orasen "Valkea talo jokivarressa "-pokkarin .Takakansi kertoi , että kirja on suurten ikäluokkien elämäntarina ! Sitä se todella oli ! Minään lukuromaanina en sitä osannut pitää , se oli luettelo tavoista , ruuasta , vaatteista ja aatteista neljäkymmentäluvun tytöstä , kokonainen kasvukertomus, joka kolahti meikäläiseen nimenomaa tarinan tuttuuden vuoksi ! Tekstin edetessä hämmästelin , miten alkeellista ja puutteellista elämä jossain Joensuun nurkilla oli . Se ei poikennut millään lailla omasta elämästäni Keskisessä Suomessa ,tietämättömyys oli käsittämättömän suurta ,opettajien kohtelu , koulun ja opetuksen taso , kaikki muistui kirkkaasti mieleen , miten tyhmän tietämätön sitä on silloin ollutkaan ! Oppikoulun pääsykokeissakin kun kysyttiin ,että kerro "Jaakobin poikien nimet "-tämän minä ihan kurillani kerron , kun sen ajan koulusta puhutaan ...
Meidän ekaluokkalainen tulee ihmettelemään tarinaa mustekynästä ja imupaperista , mummi taltioi muutaman herkullisen yksityiskohdan omasta kouluajastaan , jota Oranen pikkutarkasti muisteli .Koulun alkuun on pari viikkoa , mutta kelpaa siinä ikiomalla bussikortilla nyt huristella " metrolla mummolaan !"
Tuosta laulusta tuli Hanna Siitonen mieleen , hän menehtyi syöpään viikko sitten. Se koskettaa , en tuntenut enää , mutta keskimmäinen luisteli samassa ryhmässä kerran ,surua tunnen .
Serkku täytti seitsemänkymppiä .Juhlat vietettiin maalla Leporannassa , Kansalaisopiston kesäpaikassa. Päivä oli kuuma ja kaunis , ohjelmaa oli puhetta , musiikkia ja tanssia , johon ei vielä kyllä osallistunut kuin juhlakalu naisineen, ehkä sitten myöhemmällä herkemmin . Oli mukava tavata äidin puolen sukua , serkkuja , upeaa , että joku jaksaa vielä juhlia järjestää ! Minä kävin uimassa , vesi oli ennätyslämmintä ja makeaa , pelkkää samettia ! Näillä hikisillä öillä sitä kaipaa iltauintia ..mutta ei hyttysiä eikä paarmoja...eikä tarvittaisi ampiaisiakaan ,tämän kesän riesaa !
Abban musiikki vetää , menin katsomaan Mamma Mian toista kierrosta , toteamaan , että kyllä se on tarttuvaa !Mutta siihen se elokuva jäikin .Hyvin tehty , totta .Ja maisemat upeita , kuin silloin ennen .Laulut kauniita kuin myös esittäjänsä, vanhat miehet ,kuinka sen sanoisi , vanhentuneita , kuten mekin .Elokuva on nuorten elokuva , me ikäihmiset tuskin siitä suurta iloa saamme , ellei sitten pelkästään jo nuorten ilon katseleminen ole ilo sinänsä ja onhan se . Elokuvan loppu nimilistoineen oli se juttu ! Se oli todella upea , kruunasi koko leffan .
1 kommentti:
Isot juhlat, mukavalta nayttaa.
Lähetä kommentti