Kaupunkilaisen sunnuntaiharrastuksiin kuuluu kiertely autolla lähiympäristöä tutkailemassa .Niin tänäänkin , ilmastoidussa autossa on helppo olla , kun ulkona on paahtava helle .Eilisen viiskytvuotiskekkeriden innoittamina ajatus oli lähteä katsomaan kaunista Suvisaaristoa ,siitä lauantain Hesarikin kirjoitti pitkän ja houkuttelevan jutuin Muistelin eilen , että tie sinne oli kiemurainen ja hankala , enkä siinä kyllä erehtynyt nytkään . Asfaltoitu päätie kiemurteli käärmeen lailla ja meikäläisen pää oli sekaisin pyörityksestä , en voisi muuttaa moiseen rumbaan ,vaikka voittaisin lottomiljoonat .Parin sillan jälkeen osuimme saareen , joka näytti olevan yksityisomistuksessa , sillä siellä polveili rantoja pitkin kaksi liki virastotalon kokoista omakotitaloa . Siunailin hankalaa kulua kotiovelle , mutta ei-veneihmisenä en ymmärtänyt tämän tien olevan vain hätäpolku , veneellähän sinne pääsee !Saariston ihailun voi jättää veneihmisille , metsän kautta kokemus oli ainoastaan ahdistavan hankalakuluinen .Saaristoristeily on mahdollinen, lähtö lienee Kauppatorilta ja samalla retkellä on mahdollisuus käydä muun muassa Saaristomuseo Pentalassa , josta juuri oli kirjoitus Hesarissa . Omalta osaltani Espoo on nyt nähty , joka paikassa rakennetaan ja möyhitään , rumaa kuin mikä !Kotimatkana hyväksi lopuksi sopii HAMin katolla keikistelevä lokki , ei kovin kaunis sekään .
Pikkumiehellä alkoi kesäharrastus , Laajasalon kentällä opeteltiin jalkapallon alkeita .Tärkeä katsoja oli Vaari , hän oli pelannut nuoruutensa potkien palloa Vaasassa. Harrastuksesta saa kavereita , pelit on ulkona ja liikunta on aina paikallaan ,kunhan pysytään kohtuuden rajoissa , mikä ei tänä kilpahenkinä aikana liene ihan helppoa .Mutta aika näyttää ja nyt on kivaa , se on pääasia.
Härkösen kolumneissa on tutun tekstin tuntua , hieman äkkiväärällä huumorilla höystettyä jutuskelua .Kirjailijan ei tarvitse pyydellä anteeksi tokaisujaan , hurtti huumori puree tai sitten ei , riippuu lukijan kierosta humööristä ...Minullehan tuo sopii . Anna Holtin dekkari on enempi ihmissuhdetarina .Toki jännityskin on mukana ihan "kaula katkaistuna " , mutta Hanne Wilhelmsenin suhde syöpään kuolevaan Cecileen ohitti dekkaritarinan .456 sivua pitivät kiinnostuksen yllä antaen samalla kuvan rikostutkinnan monimutkaisuudesta , sivuten montaa eri tutkintatapausta ja suuntaa.
Joku kysyi , että kuka muuttaa äitini vanhaan asuntoon Pihlikseen , kun siitä niin usein juttelen ? No , tuleehan tuosta juteltua , kun huushollin putkiremontti takkuaa , valmistuneeko koskaan !Kaikki riitelevät , urakoitsijat, isännöitsijä ja viime kädessä minä itse Kuolinpesän nimissä , periksi kun en anna . "Pihliksen Miljonääritaloksi " kutsuttu rivari on tyylikäs kokonaisuus ja en hennoisi siitä luopua , mutta en kyllä moiseen riitapesäänkään itseäni aio sijoittaa ! Joten se tullee vuokrattavaksi , jos se ikinä valmistuu ....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti