Kaapelissa on valokuvanäyttely "Arkipäivän elämästä ", sitä on mainostettu kuvalla pöydästä , jolle on kaatunut maitoa murujen sekaan . Helsingin Sanomissa oli arvostelu kyseisestä näyttelystä .Kehuttiin , kuinka realistisesti kuvaajat ovat taltioineet elämän kurjuutta , synkkyyttä , köyhyyttä , laitapuolta , paperittomia ,roskaisuutta , likaisuutta , rumuutta . Mutta elämän kauneutta hyvin niukalla kädellä .Sitten pyydettiin laitamaan post-it -lappu , jossa jokainen sai kertoa kokemuksestaan kuvien edessä . Silmiin pisti yksi lappu :"Missä on kuvat West Endistä !" Niinpä , arkea eletään myös Munkassa ja Espoossa, sitä vaan ei ole nykyään soveliasta näyttää .Ennen , aikaan oikean valokuvan , eli Caj Bremerin aikaan , kauneutta löytyi jopa traktorin lavalta ! Joskus tuntuu , että kameraa ei osata enää käyttää , kuvia tulee liiaksi ja linssin läpi katsoja ei hallitse kuvansa reunoja , tilannetta , sommittelutaito on hukassa .Mutta luultavasti olen vain vanhanaikainen .
Luen lehteni tarkkaan ja eräs sen kolumnisti kirjoitti kärkevästi elokuva "Solsidanin" surkeasta huumorista , joten päätin jättää koko elokuvan katsomatta . Naisliiton bridgessä oli yksi käynyt sen katsomassa , sanoi , jotta koko sali purskahti nauruun jo alkumetreillä ja loppua ei näkynyt ilottelussa ! Huumori on vaikea laji ja siitä voidaan olla eri mieltä , siispä Sveitsin tytär pääsi äitinsä kanssa kokemaan ruotsalaista huumoria .Keskimmäisen lisäksi pari muuta hörähdystä kuului katsomosta , muuten koko salillinen oli hiirenhiljaa !Ei minuakaan naurattanut , hymyilytti toki , mutta jotenkin en osannut iloita toisen huonosta revitettyä sanailua , eivät näköjään toisetkaan katsojat .Elokuva toki oli hyvin tehty ,näyteltykin ja soma kuvaus ruotsalaisesta paremman väen elosta kaupungissa , joka kuulemma on ihan oikeasti olemassa siellä ! Ei kuitenkaan yltänyt saman nimiseen sarjaansa.
COCO -elokuva taas oli upeasti piirretty , hahmot ensin hätkähdytti ,oikestaan rumuudella ,johon aika pian silmä tottui , meksikkolainen mikä meksikkolainen ! Musiikki oli tarttuvaa ,päähenkilö suloinen suurine silmineen ja kuolleet omaiset ja tuttavat luurankomaisen hassuja . Ainoa hiukan pelottava oli suuri koristeelinen lintu, jonka olisin luullut olevan hyvinkin tuttu hahmo nykyisistä animaatioista ! Elokuvan sanoma oli , että omaisemme elävät mukanamme juuri niin kauan kuin vaalimme heidän muistoaan ja Meksikossa kun ollaan , se tarkoittaa "El Dia del Muertoa " , jolloin vainajia juhlitaan ja palvotaan kuvin ja eväin kotialttarilla ja kirkoissa . Allekirjoittaneelle hyvinkin tuttua juttua , kuten keskimmäinen kerran sanoi, että "Kuolleitten kuvia seinät täynnä "!
Kirjallisuuden Ystävistä taisin löytää tämän kirjailija , Karin Alvtegen , ruotsalainen hänkin .Dekkari , jossa ei tapahdu murhia , mutta joka vie mennessään hyvän dekkarin tapaan ,aiheenaan ihmisen tuntema häpeä tekemisistään ja tekemättä jättämisistään .Ei miellyttävä luettava, mutta ajatuksia antava .Onneksi se pitkän piinan jälkeen loppui onnellisesti ja itselle anteeksi antaen .
Kaapelissa on valokuvanäyttely "Arkipäivän elämästä ", sitä on mainostettu kuvalla pöydästä , jolle on kaatunut maitoa murujen sekaan . Helsingin Sanomissa oli arvostelu kyseisestä näyttelystä .Kehuttiin , kuinka realistisesti kuvaajat ovat taltioineet elämän kurjuutta , synkkyyttä , köyhyyttä , laitapuolta , paperittomia ,roskaisuutta , likaisuutta , rumuutta . Mutta elämän kauneutta hyvin niukalla kädellä .Sitten pyydettiin laitamaan post-it -lappu , jossa jokainen sai kertoa kokemuksestaan kuvien edessä . Silmiin pisti yksi lappu :"Missä on kuvat West Endistä !" Niinpä , arkea eletään myös Munkassa ja Espoossa, sitä vaan ei ole nykyään soveliasta näyttää .Ennen , aikaan oikean valokuvan , eli Caj Bremerin aikaan , kauneutta löytyi jopa traktorin lavalta ! Joskus tuntuu , että kameraa ei osata enää käyttää , kuvia tulee liiaksi ja linssin läpi katsoja ei hallitse kuvansa reunoja , tilannetta , sommittelutaito on hukassa .Mutta luultavasti olen vain vanhanaikainen .
Luen lehteni tarkkaan ja eräs sen kolumnisti kirjoitti kärkevästi elokuva "Solsidanin" surkeasta huumorista , joten päätin jättää koko elokuvan katsomatta . Naisliiton bridgessä oli yksi käynyt sen katsomassa , sanoi , jotta koko sali purskahti nauruun jo alkumetreillä ja loppua ei näkynyt ilottelussa ! Huumori on vaikea laji ja siitä voidaan olla eri mieltä , siispä Sveitsin tytär pääsi äitinsä kanssa kokemaan ruotsalaista huumoria .Keskimmäisen lisäksi pari muuta hörähdystä kuului katsomosta , muuten koko salillinen oli hiirenhiljaa !Ei minuakaan naurattanut , hymyilytti toki , mutta jotenkin en osannut iloita toisen huonosta revitettyä sanailua , eivät näköjään toisetkaan katsojat .Elokuva toki oli hyvin tehty ,näyteltykin ja soma kuvaus ruotsalaisesta paremman väen elosta kaupungissa , joka kuulemma on ihan oikeasti olemassa siellä ! Ei kuitenkaan yltänyt saman nimiseen sarjaansa.
COCO -elokuva taas oli upeasti piirretty , hahmot ensin hätkähdytti ,oikestaan rumuudella ,johon aika pian silmä tottui , meksikkolainen mikä meksikkolainen ! Musiikki oli tarttuvaa ,päähenkilö suloinen suurine silmineen ja kuolleet omaiset ja tuttavat luurankomaisen hassuja . Ainoa hiukan pelottava oli suuri koristeelinen lintu, jonka olisin luullut olevan hyvinkin tuttu hahmo nykyisistä animaatioista ! Elokuvan sanoma oli , että omaisemme elävät mukanamme juuri niin kauan kuin vaalimme heidän muistoaan ja Meksikossa kun ollaan , se tarkoittaa "El Dia del Muertoa " , jolloin vainajia juhlitaan ja palvotaan kuvin ja eväin kotialttarilla ja kirkoissa . Allekirjoittaneelle hyvinkin tuttua juttua , kuten keskimmäinen kerran sanoi, että "Kuolleitten kuvia seinät täynnä "!
Kirjallisuuden Ystävistä taisin löytää tämän kirjailija , Karin Alvtegen , ruotsalainen hänkin .Dekkari , jossa ei tapahdu murhia , mutta joka vie mennessään hyvän dekkarin tapaan ,aiheenaan ihmisen tuntema häpeä tekemisistään ja tekemättä jättämisistään .Ei miellyttävä luettava, mutta ajatuksia antava .Onneksi se pitkän piinan jälkeen loppui onnellisesti ja itselle anteeksi antaen .
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti