"Jälleen kaikki maailman ihmiset yhdistyvät rauhan ja rajoja rikkovan ystävyyden riemulauluun Beethovenin yhdeksännessä sinfoniassa."
Näin komeasti kerrotaan Kaupungin orkesterin mainoksessa tänä joulukuun viimeisenä konserttipäivänä. Oodi ilolle , kuoro ja viisi solistia . Ensimmäinen 55 minuuttia oli kyllä jotain muuta kuin oodia solisteille , sillä he istuivat tanakasti paikoillaan .Samoin istui kädet sylissä pikkuinen nainen miessoittajien keskellä , minä häntä seurailin ja ihmettelin , jotta onkohan hän laulaja vai onko soittopeli rikki ?! Myös kolme miestä syrjässä erinäköisten kolisuttimien kanssa olivat tiukasti paikoillaan sen 55 minuuttia , mutta sitten tapahtui se Oodi ilolle , siis se, jonka me kuulijat tunnistamme oodiksi ilolle ! He kaikki heräsivät hyvin voimallisesti eloon ja sehän oli suorastaan oodia ilolle ! Katselin siinä triangelin soittajaa , että tuossa olisi paikka Pikkumiehellekin , tahdissa naputtelua ja iloitsin mahtavasta kuorosta ja upeista lauluäänistä . Joulun odotus saattoi alkaa , kuten naapurituolissa istuja sanoi .
Alkoihan se . Kotona telkkari auki ja sieltä tuli tätä iloa runsain mitoin , katalonialaiset äänestivät ja tuloksesta ei vielä oltu ihan varmoja , mutta siitä oltiin varmoja , että "oma maa ja kieli , kulttuuri ja historia ", ne kuuluvat katalonialaisillekin kuin myös espanjalaisille , heille kuitenkin omassa Espanjassaan . Lisää yhdistyvää rauhaa ja iloa toi uutiset meidän Trumpista , joka kiukustui , kun ei saanut tahtoaan läpi Jerusalem- asiassa .Ja kaiken kruunasi kuvat Syyrian tuhotusta maasta ja pienistä lapsista , joiden kohtaloa ei tahdo voida katsoa !Käännän pääni pois ruudusta , juuri samoin tekevät sodan osapuolet todellisuudessa ja silti voivat katsoa silmästä silmään pienen lapsen kurjuutta sodan jaloissa . Maailma on uskomaton julmuudessaan . Siinä sitä yhdistyvää rauhaa kerrakseen
.
Äidin huushollin lopullinen jako oli tänään neuvottelun kohteena , takkuista on , kun on monen sorttista lasta ja perijää, elävää ja kuollutta .Kaunis kiitos osallistujille , jotka istuivat pöydän ääressä rahallisesti ja sopuisasti jutellen . Sukuriidan aikaan saaminen on kuulemma helppo juttu , mutta sen lopettaminen onkin sitten toinen asia .
"Mitä on taika? Sitä se on, että jotakin näytetään toteen - ei välttämättä niin että sen ymmärtäisi vaan niin että siihen uskoo." - - "Kaikkialla on taikuutta", isä sanoi. (S. 6 - 7.)
Niin ,mitä on taika , se kyllä tuli tuossa aikuisten satukirjassa selville . Kun tiukasti uskoo , se usko muuttuu todeksi ! Vähän niin kuin Pikkumiehen luja usko Joulupukkiin , joka ei tunnu horjuvan ja jonka Mummi toivoo pysyvän ainakin tähän aattopäivään asti ! Pikkumies oli saanut kortin , jossa Anni istui joulupukin sylissä .Suuttumus oli kuulemma hirmuinen , sillä "On ihan epäreilua , kun Joulupukki on käynyt jo Annin kotona !" No , selitys Korvatunturilla käynnistä rauhoitti kaverin , Joulupukki oli vielä lapissa , ei lähtenyt reissuun !Odotus palkitaan aattona ihan Muorin kera , kuten viime joulunakin .
Onnelliset Jouluajat Teille Naamakirjalaisille ---
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti