Cris af Enehielm on taidemaalari, puku- ja lavastetaiteilija, näyttelijä, performanssitaiteilija – ja nyt myös Helsingin Gay-teatterin Geoffrey-näytelmän ohjaaja. Cris af Enehielm, mistä luovuutesi tulee?
Luovuus on lahja joka liittyy ihmisen kykyyn assosioida, luoda mielikuvia ja nähdä asioita monestä näkökulmasta ja yhdistää uudella tavalla tavallisia asioita. Rohkeus kokeilla kaikkea vaikkei osaisi etukäteen opettaa monitaituriksi… olen vaan lapsesta saakka elännyt mielikuvien maailmoissa ja nähnyt kuvia päässäni ja tykännyt leikkimisestä ja sehän jatkuu kunnes kupsahdan. Taiteen tekeminen on vakavaa leikkiä.
Tänään oli hyvä päivä . Olin utelias tämän naisen teoksista , joista olin lukenut Hesarista jossain vaiheessa. Tammisaaressa kerrottiin olevan näyttelyn , jossa voi hänen valokuviaan ihailla .Sinne siis. Ihailuksi en kyllä kokemustani sanoisi , lähinnä ihmettelyksi , kuvat olivat kuin sairaskertomuksesta , josta nyt pitäisi näkyä tarinaa monesta näkökulmasta , kuten hän itse ilmaisee. Feministinen , monimielinen , leikkisä , ruma ja ilkeäkin , jäin epätietoiseksi , miksi .
Mutta paikka oli upea ! Museo, jonne oli kerätty Tammisaaren historia , mikä ei kovin pikkujuttu ollutkaan kaikkine sodan aikuisine punavankiloineen ja mielisairaaloineen , käytyjen sotien kulku menneestä nykyhetkeen . Kuorrutuksena kakun päällä oli näyttely Helen Scherfbeckistä , hän kun asui osan elämästään Tammisaaressa. Taas kerran täytyy ihmetellä , kuinka turvallinen maa meillä on , tuollainen jo rahallisesti kallis näyttely noin pienessä kaupungissa katsojien ihailtavana .Kuvata ei saanut , mutta muuten koko upeus oli vain yhden oven takana ja nuoren tytön hallinnassa !
Oli aikamatka 1800-luvulle , paikallisen kellosepän koti irtaimistoineen kieli varakkuudesta .Huoneissa ei muuten olut tapetteja , vaan seinäpinnat oli maalattu suoraan rappauksen päälle , kuin freskot ikään . En ole moista muualla nähnyt , tulos oli kaunis , entisöity toki.
Historiaa oli myös "rahvaan talossa " , joskin rahvas täällä oli huomattavasti vauraampaa kuin muualla nähdyt rahvaiden kodit .Myös Museo tarjosi läpileikkauksen elämästämme menneestä tähän päivään ,katsauksen , jota on huikea katsella !Vitriinissä oli silitysrauta , jonka sain omasta mummolastani ja jonka sitten jätin Järvenniemeen.Kahvikuppi , jollainen meillä oli lapsuudessani kotona , joka sitten joutui tuhon tielle.Ei noissa näyttelyissä itseään nuoreksi tunne , vanhenee vanhenee ...
Sotamuseon puolella oli kuuskytluvun huone .Sen sisustus toi tosiasiat ja muistot mieleen kimppakämpän ajoilta Tampereelta . Suuri huoneisto Tammelassa, kuusi innokasta opiskelijan alkua ,kaksi nukkujaa samassa huoneessa ---ja tuollainen verhoripustus jakamassa yksityisyyden !Ei onnistuisi nykyajan opiskelijalle , vaikka kimppakämpät ovat taas muodissa !
Raaseporin linnan pienoismalli ja historia esiteltiin Museossa sen verran kiehtovasti , että päätettiin käydä menomatkalla tutustumassa niihin . Metsähallitus on panostanut linnan restaurointiin , luultavasti ympäröivän ikimetsän säilyttämisesksi , ainakin puusto oli mahtavaa ja tervalepät suuria kuin Punametsän puut Kaliforniassa ! Linna itse oli vaikeakulkuinen , mutta toki katsomisen arvoinen .Samalla tuli ikään kuin käytyä Kesäteatterissa , sillä alueella raikui ruotsalainen musikaali "Footloose " , hyvin ruotsalaiselta se tuntui .Kotimatka ajeltiin niin kipparaista ja mutkaista tietä ,että nauratti oikein , kun silloin tällöin oli lisäkyltti , joka varoitti MUTKASTA ! Vitsikästä asujaimistoa !
Juha Laaksosen "Murha Lintusaaressa "oli kuvaus lintubongareisia , ehkä varsin todellinen , onhan kirjoittaja luontokuvaaja itsekin . Elämää Utön saarella , käsittämätön kokemus jopa lukea näiden lintuhörhöjen seikkailuista pienen pienen varpusen kokoisen pikkulinnun perässä , kameroineen , kiikareineen ja äänityslaitteineen , ihan hiki tuli pelkästä lukemisen ilosta ! Kiinnostava kirja kyllä , ja tunnenkin yhden moisen kulkijan , joten ennen ihmettelin , nyt ihmettelen hiukan lisää... 
Ennätinpäs ! Siis kuvata Pikkumiestä uimakoulussa altaassa (jossa hän sateessa oli silloin yksin ..), ennen kuin uimavalvoja tuli kertomaan , jotta kameran käyttöä ei sallita ! Kova on tämä maailma nykyisin , Päiväkotilapsille laitetaan kaulaan kellokortit , kulunvalvontajärjestelmä henkilötunnuksineen ,mutta kuvia ei saa napsia !Kumpikohan noista on helpommin haavoittuva ja miten estät lastasi ottamasta kuvaa , kun kännykkä on jokaisella pikkuihmisellä ja kuvaaminen on kivaa ja kaikki kuvaa ja kuvia on joka paikassa jne jne . Onneksi nyt sain kuitenkin muutaman kuvan , olisihan ollut huono juttu , jos pojan albumissa ei olisi ollut kuvaa Uimakoulusta , kun äidistäkin on ! Vai onko Mumminsa taas väärässä ...ehkä pitää siirtyä luontokuviin , kukkasiin ja mehiläisiin ...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti