Elämää kuvina

 Kuvallinen elämäni  alkaa olla yhtä räpsimistä , kännykällä sinne ja tänne ja tulos on sitten sen näköinen ! Tuli hetki , jolloin oli otettava kunnon kamera käteen , kokeiltava , vieläkö minä jotain osaan ! Parvekkeen muutama kaunis kukka etsimeen , säädöt kohdalleen ..ja tulihan sieltä kaunis  tulos !
Nyt voin sitten jatkaa räpsimistä ja  elämäni tallentamista hyvällä omalla tunnolla .

102 -vuotiaan huushollin tyhjentäminen jatkuu hitaanlaisesti , sillä olen huono heittämään pois lukematta ja tutkimatta  ja tuloksena tällä kertaa oli varmaan yli 200 tyhjää postikorttia ja saman verran kirjeensulkijamerkkejä vuosilta yks ja kas ! Eli  hänelle on puhelimessa myyty monenlaista hyväntekeväisyyttä , sinänsä ei mikään huono asia , varaahan eläkkeellä olevalla opettajalla oli . Joulu tulee , sopii noita kirjeeseen laitella ....Kaverina minulla oli  oravanpoikanen , joka ei säikkynyt edes pihan siivousta !Nätti otus , mutta varottava kaverin vierailua sisätiloissa, jonne se selvästi ajatteli piipahtaa .

Helsingin kesä on erilaisia remppoja täynnä , kadut on auki ja talot paketissa , liikkuminen hankalaa , turisteille sekavaa ja ennen kaikkea rumaa ! Asumme korttelipihan yhdellä sivulla , kolmella on tällä hetkellä menossa remontti ! Viereistä toimistotaloa muutetaan asunnoiksi , vastapäiset ovat saaneet rempan uudelleen kohtalokseen , luultavasti työ oli sen verran huonoa ! Betonipöly lentää , kivipora pitää infernaalista melua heti meikäläisen aamusta , parvekkeella elo on siirtynyt yömyöhälle , mikä sopii kyllä minulle , tuskin kuitenkaan kovin monelle asukkaalle huushollin pimeydestä päätellen .Pihallakaan ei voi olla , ehkä kuulosuojaimet auttaisivat ...Onneksi on  tuo 102 vuotiaan piha  ja siellä vain liikenteen meteli , se ei enää suuremmin päätä huimaa ! Hiljaisuus , mikä se on ? Onko enää missään ..Joka paikassa pörrätään , järvellä moottoriveneet ja skootterit , metsässä moottorisahat ja krossipyörät ,pihoissa ruohonleikkurit , puistoissa kaikenkarvainen musiikki ...kummasti tuo ihmisen korva sietää ja suodattaa kuulemaansa .

 En ole koskaan harrastanut puutarhaviljelyä , omenapuita , marjapensaita ja kukkia on pihoissani ollut , nekin lähes luonnontilaisina . Kitkinpä kerran kukkapenkkiä rikkaruohoja manaten , viereen tuli nuorimmaiseni  (silloin ehkä kymmenen ) ja tuumasi  : " Miksi sinä revit pois nuo , ,jotka kasvaa ja jätät jäljelle nuo , jotka ei kasva ?" Siinä paikassa tuli mietinnän hetki , siis miksi niin !? Siihen loppui se pakko , nyt sai kasvaa ne , jotka olivat siihen paikkaan onnistuneet kukkansa nostamaan , saivat kukkia kukintansa , sitten leikattiin pois .Toimi hyvin . Nyt kaupungissa asuminen on tuonut pienoisen viljelyinnon , laitoin multaan yrttejä, lähinnä Pikkumiehen ruohosipulin innoittamana .Mahdollisuus olisi suurempaankin toimintaan  , naapurin poika viljelee tomaateista lähtien monenmoista kattotasanteellaan , minä kyllä tyydyn vain ihailuun , tori on lähellä ja kauppa alakerrassa .

"Ruokarouvan tytär " on luettu nyt . Selvästi tarinaan tulee jatkoa .Mainiosti Enni Mustonen linkittää kuvitteelliset ihmiset historiassa eläviin , tällä  kertaa elettiin 60 -lukua , mutta linkit kulkivat aikaisempiin vuosikymmeniin kutkuttavasti . Arvaan jo , kuka on vuorossa seuraavassa tarinassa ...

 Juhannus tulee .Juhannusruusu kukkii 102-vuotiaan pihassa. .


 Pikkumiehen juttuja :
"Oletko sinä ajatellut pitää aina valkoisia kenkiä ?"
(Ikuiset valkoiset reebockini ...)

"Kyllä sinä siitä mahdut ajamaan ..!"
(Tallin oven viereen oli noussut rakennustelineet ja ajatuksissa mietin , mahdunko ...)

Pikkumies kasvaa....