Aina jossain on raja .

Pienessä saksalaisessa kylässä, heti ensimmäisen maailmansodan jälkeen, Anna vierailee sodassa kaatuneen sulhasensa haudalla päivittäin. Eräänä päivänä nuori ranskalaismies Adrien ilmestyy haudalle kukkien kanssa. Hänen läsnäolonsa niin nopeasti saksalaisten häviön jälkeen herättää voimakkaita tunteita.

Francois Ozonin ohjaama FRANTZ palkittiin Venetsian elokuvajuhlilla viime syksynä ja se on ehdokkaana 11 César-palkinnon saajaksi, mukaan lukien paras elokuva ja ohjaus.

Kaunis koskettava elokuva ihmiselon vaikeudesta , rakkaudesta sodan haavoittamassa maailmassa .Tasapuolisesti kerrottu tunteet kahden sotaa käyvän maan välillä , kuinka ohut se raja onkaan , pelkkä viiva kartalla ! Mustavalko kuvaus oli tyylikästä ja nautittavaa, musiikkia myöten hieno elokuva.

Pitkäperjantaina heräsin lumiseen kaupunkiin , illaksi se oli jo muuttunut keväiseksi ,ja kylmäksi .Pihliksen pihalla kukki hennot käenliljat (?) , sisällä koti huokui tyhjyyttä , vain valokuvat muistuttavat ,sohvalla istuja on poissa. Ikävä yllättää .Käyn läpi kirjeitä ,etsin tietoa 102 vuotiaan kouluajoilta , jotain saan selville , loppu on haettava arkistojen saloista .Miksi en kysellyt silloin , kun se vielä oli mahdollista ? Miksi aina törmää tuohon lauseeseen  "liian myöhäistä " ...

Helsingissä on paljon uusia kaupunginosia , joka puolella rakennetaan vimmatusti ! Mieliharrastuksemme tylsällä ilmalla on kiertely katsomassa , mitä mistäkin löytyy ja nyt löysimme varsinaisen arkkitehtiluomuksen  , "Alppikylän " Tattarisuon  romujen takana  ! Joku oli vissiin tullut romuvaraston läpi ja ajatellut , että laitetaanpa kerrankin iloa silmälle  ! Tulos oli kylän , joka oli uusi  ja pellolle rakennettu , täysi kuuskyt /seitkytluvun  " Jokerin värikartta " , värit , jotka ehostivat muun muassa oman kotini värimaailmaa siihen aikaan ! Silloin ne tosin ilmenivät vain sisätiloissa , nyt ulkoseinissä , näky oli kuin lasten leikkikaupungista . Mikäs siinä , täytynee vain etsiä väreille sopivat asukkaat ! Muistona tuosta väri-ilottelusta minulla on edelleen "Talon seinän värinen " lipasto , josta en luovu ja tuossa se on Pääsiäisasussaan .

Virpi Hämeen-Anttilan kirja " Villa Esperanza " tuli luettua jo aikaa, kevyt kioskikerronta Italiasta  , linnasta , jonne päähenkilö joutuu vieraaksi sattumalta . Löytyyhän sieltä kaiken kattavan tavarataivaan seasta komea italialainen mieskin , toisen oma lurjus .Sekoiluksi tarina jää .

Helmi Kekkosen "Vieraat " oli surullista , mutta kaunista luettavaa  lapsettomuudesta ja sen aiheuttamasta murheesta parisuhteessa .  Vaikea asia , joka ei selviä sillä , että rakastaa naapurin vauvaa  , ja yrittää ja pettyy  yhä uudelleen .Maailma on täynnä lapsia , joita ei kukaan halua , miksi nämä kaksi asiaa eivät kohtaa toisiaan ? Se ihmetyttää ja surettaa..