Punainen kraka

Tykkään seurata ihmisiä , niin tuli tehtyä eilen metroportaissa Kampissa mennessäni Naisliittoon bridgeä pelaamaan . Siinä portaissa tuijotellessani mieleen juolahti , että pukukoodi ja kävelypuku-asu , siis ns siisti pukeutuminen on mennyttä aikaa . Ryppyiset ja lököttävät farkut ja musta toppatakki ovat se yleisin näky katumuodissa .Hiukan sääliä tuntien totesin , että enpä itse juuri joukosta poikkea kuin värillä  (joka on punainen ) , sillä ei Kaarin Suonperän  arvostusta osteta .Onneksi kesä tulee kohta ja sifongit ja hulmuavat helmat ovat taas näytillä  . Mutta se ei meitä ikäihmisiä juurikaan kaunista , joskin helppous ja mukavuus ovat suuri sana tänä kankeana ikämummokautena .Laitan nyt kuitenkin kuvan  Mummosta konsertissa  moderneine koruineen , pimeässä välkyin kuin joulukuusi (kiitos Rapakon taa ) ..ja miksikäs en , jotain iloa siihenkin katalaan konserttiin !

 

Keräilin taas kassiin kirppikselle vietävää , nämä löytyi ! Tallessa pysyvät , muistona Blacky-villiksen urheiluharrastuksesta !Komeat on hampaan jäljet !

 
 
Tilaan Kirjastoon luettavaksi kaiken mahdollisen uutuuden ja nyt sieltä tuli Palmgrenin "Kirpputori " sopivasti tuohon edelliseen ajatukseen .Kolme neljännestä oli surkeaakin surkeampaa luettavaa , päähenkilö oli liikkuva katastrofi , joka antoi ihmisten uskoa suuruuteensa muusikkona ja sen myötä hyvään elämäänsä . Kaikki puppua .Mietin jo , että en kyllä moista "hauskuutta " jaksa lukea , mutta sitten se kääntyikin tasan vastakkaiseen suuntaan ja sen lopun vuoksi kirja kannatti lukea ! Aina on toivoa  , jopa ....

 

Ystävä kutsui pelaamaan kotiinsa -ja mitä me sieltä löysimme ?! Upean punaverkaisen pelipöydän , jolla on ihan ilmeisesti pelattu pokeria  tasossa olevista mahonkisista ovaaleista kupposista päätellen ! Siihen sormet asettuivat kuin kolikoita noutaen . Oli ilo tuntea olevansa "oikea korttipeluri ", kiitos emännälle .

Sunnuntaina Naistenbridgessä  Bridge -Areenalla kunnia sitten kerättiin omaan kassiin , tuntui , että oppia ei enää juuri tarvitse , osaaminen on hallussa !Kunnes eilen .Naisliitossa oli kymmeniä vuosia pelanneen Bridgegurun oppitunti --kai sitä oppia sitten lisää tarvitaan , kun jo pelkästä aloituskortista on kirjoitettu monta kirjaa !!!

Suleika asuu pikkukylässä miehensä ja tämän äidin Käärmenoidan kanssa. Elämältä ei ole paljon odotettavaa, Käärmenainen pitää siitä huolen. Suleika on haudannut jo neljä pientä tytärtään. Talvi tuntuu raskaana nietoksena, joka pitää aurata askareiden tieltä.

Kaikki muuttuu, kun kommunistit ajavat kulakit kodeistaan. Suleikan mies tapetaan ja Suleika karkotetaan, ja alkaa hirvittävä matka Siperiaan. Pakkosiirretyt leiriytyvät Angara-joen rannalle. Leirin jakavat muut karkotetut ja synkkä Ignatov, Suleikan miehen murhaaja. Guzel Jahinan ilmaisuvoimaisessa romaanissa ihmiset ovat riisuttuja sieluja, jotka kohtaavat toisensa epätavallisissa olosuhteissa. Kun on kyse elämästä ja kuolemasta, ihmisten välillä ei ole raja-aitoja. Tulevaisuudessa kumottaa katkera onni .

 

Tämä kirja lähtee nyt takaisin tilaajilleen , ehkä sitten joskus käyn käsiksi uudelleen , minulle se oli liikaa kurjuutta .

 

Nyt on Jarkko Sipilän uusin käsissä .Ainakin Helsinki ympäristöineen tulee tutuksi , kuvaus on tarkkaa , myös Poliisilaitoksen toiminta ja tavat  sivuavat kuulemma tätä uutta skandaalia huumepäälliköstä .Aika luettelomaista kerrontaa , ehkä luen , ehkä en .

Ystävä laittoi miettimään kuvatulvaa , joka meitä ympäröi .Miksi kuvata ja miksi tallentaa kuvaamansa ?! Yksi tallentaa erottelematta kaiken  , toinen poistaa kaiken . Minä teen albumeita itselle kurkistettavaksi menneeseen ,rakkaiden ja ystävien  muistelemiseen ,maailman tapahtumien tallentamiseen  .Minun maailmani on kuvallinen ,kuvat tarttuvat mieleeni ,säilyvät siellä , mutta muisti voi joskus olla eri mieltä .Silloin on mukavaa ottaa albumi esiin ...siellä se muisti on . Mitä hyötyä siitä sitten on , se taas ihan toinen juttu .