Iloa ja surua

Aino Ackten puistossa Laajasalossa on upeat kävelyreitit .Siellä on pienen pojan mukava nukkua sireenimajassa  . Mummi istuu penkillä ja lukee kirjaa .Kun pieni mies herää , lähdetään yhdessä lenkille.Kaikki on ihmeellistä , mutta eniten ihastuttaa koira , mikä sanakin on jo hallussa -hauva -se olisi ihana !Variskin käy -kraak kraak on myös hyvin hallussa ...

 

Konserttikausi alkoi , kaksi pianoa , taitavaa , mutta ei mitenkään säväyttävää. Menimme autolla , halusimme nähdä , miten uusi parkkiluola toimii .Sisäänajo oli helppo , mutta löytää oikea kohta olikin sitten jo vaikempaa, sillä nimikyltit olivat vasta portista ajon jälkeen .Osuimme sattumalta Musiikkitalon parkille , siitä oli käytävä itse talon aulaan . Helppo juttu.Perässämme juoksi hätäpäinen mies , hän halusi tietää , mistä menee käytävä Ooperaan, kylttiä ei missään !Suuntavaiston varassa kulkeminen maan alla voi olla monelle todella tuskallista , kyllä tämäkin kaveri taisi oopperastaan myöhästyä . Jos sitä käytävää nyt yleensä siellä olikaan .Konsertti loppui ,kaikki ryntäsivät  kahdelle olemassaolevalle maksukoneelle. Tuttuun tapaan jäimme odottelemaan , mies ei jonoissa viihdy .Hissi toi yhä uusia maksajia , me odotamme ja kun lopulta pääsemme automaatille , se heittää kortit ulos .Hyvin monen yrityksen jälkeen puhelimesta tulee neuvoja , miten saada jumiin jäänyt kortti ulos, miten maksaa ja päästä ulos. Siis luottokortti tai raha .Ei pankkikortti, ei visaelectron , ei se tai tuo . Korttien kuvia ei ole missään , pitää vain viisaan osata arvata itse. Hallissa ei enää ollut ketään , kun lopulta kurvasimme ulos .Ensi kerralla osataan .

 

Keuruun kappelissa oli Annan siunaustilaisuus .Paikalla oli sukua ja ystäviä .Arkku kannettiin hautaan , jossa mies ja tytär jo lepäsivät .Hautakummusta tuli kaunis , iloinen , kuten oli Annakin ollut .