Viiskymmentä vuotta- ja neljäkymmentäyksi-

Tästä aikoinaan 60-70 luvulla kuiskutellusta nelos-draamasta kertova näytelmä on nyt vihdoin päässyt Helsingin Kaupunginteatterin pienelle näyttämölle saakka. Tavalliset kansalaiset saivat ykkösmiehensä suhteesta vain vähän vihiä muutamien rohkeiden lehtien hienotunteisien vihjailujen kautta, mutta kuka olisi todella uskonut kansamme isän, Urho Kaleva Kekkosen monivuotiseen salarakkauteen Anita Hallaman kanssa?

Skandaalia ei siis täydessä mittakaavassa syntynyt ja asia pysyi suhteellisen pienen piirin tiedossa, kunnes rouva Hallama itse kirjoitti muistelmansa, ja jonka pohjalta Panu Rajala kirjoitti näytelmänsä. Uusimman kotimaisen näytelmän kantaesitys oli 2. helmikuuta ja uskon sen eniten puhuttelevan hieman vanhempaa väestöä, joka itse muistaa kyseisen ajanjakson. Näytelmä kattaa Sylvin elinvuodet naisten ensimmäisestä yhteisestä matkasta 1963 aina hänen kuolemaansa 1974 saakka.

Tulipahan kurkisteltua  ja siltä se tuntuikin , istua juorujen keskellä . Ja vielä ilkeiden sellaisten , sillä Panu Rajala ei näköjään osaa kirjoittaa letkauttelematta ja ilkeilemättä.Sali oli täynnä uteliasta ikäistäni , olihan jo pelkkä aihe korvia kuumottava .Kaksikon näyttelijäsuoritusta ei voi moittia , tyylistä vain en pitänyt .Ja se pieni piiri , joka asiasta silloin tiesi , vatvoi Hullutuksen aikoihin suureen ääneen Anitan rahankulutusta  ja juhlintaa.Ei ollut salaisuus ainakaan minulle .Esitys oli tämän kevään viimeinen ,mutta se taitaa jatkua täysille saleille syksyllä.Ihmisten uteliaisuus on pohjaton .

Keskiviikkona oli 50 vuotta valkoisesta lakista (tosin moni meistä sai sen lakkinsa ja ruotsin arvosanansa hieman myöhemmin ) ja sitä juhlistamaan meidät oli kokoon kutsuttu Jyväskylään . Vanhaa koulua ei enää ollut , mutta Vanha Lääninhallitus kelpasi oikein hyvin.Sinne oli pöytään katettu maittava ruoka , jota pisteli hyvällä ruokahalulla melkein koko kaksi luokallista . Nopeasti vilkaistuna tuntui porukka hyvinkin vieraalta , suurinta osaa en ollut sen koommin nähnyt , mutta aikani tuijoteltuani alkoi löytyä tutuja piirteitä .Ja vielä paremmin osui kohdalleen , kun otti ja kysyi että:"Ja kukas sinä sitten olet ?!"Ja vastasi omalta osaltaan , että minähän tässä.Kolmisenkymmentä meitä jäi iltaa istumaan ja heidät sitten tunnistaa vastaantullessa , sen verran monta tuntia siinä toisiamme tuijoteltiin.Ihan oli mukavaa .

Paluumatkalla käytiin entisen mökkinaapurin mökillä Kuhmoisissa .Vävy oli korjaillut saunaa ja rakennellut laituria , joka tosin oli vielä kiinni koivuissa köydellä .Liekö siinä syy , miksi en älynnyt (äly hoi!) pulahtaa veteen , kun sellaisen edessä seisoin !Viileän ilman ja kylmän veden syy se ei ainakaan ollut , sellaiset asiat eivät ole ennenkään haitanneet.Voi minua!

Torstaina ihmettelin levotonta mieltä , kuljin seinästä seinään ja oli pakko päästä ulos ! Töölönlahdella kukki varmaan kymmenkunta erilaista puuta yhtäaikaa (hevoskastanja, sireenit, omenapuut , kirsikkapuut,puistolehmukset jne...) ja yhden suuren lehmuksen oksistossa lauloi satakieli .Sitä kuunnellessa mieli rauhoittui.

Ysiseiska on nyt kotona .Rollaatoreita on alhaalla ja ylhäällä , mutta rappuja on kiivettävä ilman !Hyvin näytti sujuvan , kerralla ylös asti .Ja ystäväni Olarista,hän kulkee kotosalla lonkkaleikkauksen jälkeen rollaatorilla ja kainalokepeillä .Kaksi päivää sairaalassa ja kotiin !Espoossa ollaan nopeita.

Keskimmäinen täytti tänään vuosia .Neljäkymmentäyksi vuotta sitten hän oli tällainen ihanuus ja aina hyvällä tuulella.Sama jatkuu aikuisenakin .Onnenhalaus sinne !