Tänään on kulunut neljäkymmentäkahdeksan vuotta tuon kuvan ottamisesta .Nuoria oltiin , lapsia , sanoi Anoppini. Yhdessä on pysytty ja pysytään ...miten se lupaus menikään ?!
Näin vanha pari ei suuria juhlia moisen kunniaksi järjestä .Käveltiin Musiikkitalolle konserttiin , joka aina Okko Kamun johdolla on kaunista ja soljuvaa.Beethovenia ensin ja sitten Dvorakia . Arto Noras ja sellokonsertto veti salin loppuunmyydyksi , siitä huolimatta minä kuuntelin puhaltimia ja sello tahtoi jäädä taustalle.Ehkä se oli tarkoitettukin niin .Kuin päivämme kunniaksi luonto antoi parasta kevättään, Töölönlahti oli rasvatyyni , mustarastas luritteli yön säveliään ja ilma oli kuin samettia.Kevään ensimmäinen oikea kevätilta, ei ollut kiirettä mihinkään.
Ysiseiska oli rollaatorilenkillä ja hyvin sujui. Mietti , jotta tarvitaan kaksi rollaattoria kotiin , yksi ylös ja toinen alas !Mutta kun portaisiin avuksi vain keppi , niin tuota tuota ? Eiköhän sillä pärjätä, eivät taida ennen laske kotiin .
4 kommenttia:
Wau, Onneksi olkoon. Terkut myös Artolle!
Onnittelut HÄÄPÄIVÄSTÄ kummallekkin.
Onnea, onnea toivotan minäkin kevätparille.
Onnea molemmille! <3
Lähetä kommentti