Kevät

Oli sunnuntai ja systerin synkkärit. Sinne saapui  inva-taksilla Ysiseiska .Rullatuolissa tuotiin , mutta liikkuminen sujui  rollaattorin kanssa niin hyvin , että hoitajat olivat jo siirtämässä häntä kotiin Vapuksi .Tänään sitten ortopedi tuumi , jotta jospa nyt kuitenkin menisi kuntoutuksen kautta .Hämmästyttävää huolehtimista Helsingissä, muuta syytä kohteluun en osaa ajatella kuin että kun järki pelaa , hoitokin pelaa .

Tänään olin sitten seuraamassa sitä toista ääripäätä Tikantuvassa, jossa ystäväni vielä tämän viikon asustelee.Onhan sielläkin ruoka ja puhtaus kunnossa , mutta ankeata on muuten .Asukit kävelevät käytävää ees taas , repivät paperia ja seurustelevat itsensä kanssa .Vierailijalle tilanne on vaikea , tuntee , mutta kelle siitä on se ilo , minulle ?

Huomenna menen taas hoitelemaan pientä villikkoa , jolla vauhtia riittää . Konttaamisen opettelu tuntuu aivan liian hitaalta , kun on tottunut tähän kävelytelineeseen .Sillä pääsee lujaa ja moneen paikkaan, sekä seisten , kävellen että juosten .Joten mitä sitä konttaamaan viitsii !Iloinen vesseli , helppo hoidettava.Toistaiseksi . Mutta valjaat minä hänelle hommaan , kun kävelemään oppii , sen verran etelän verta on suonissa , että tuskin perässä mummi pysyy.

Keväiset sateet ja tämän päivän ihana auringonpaiste on saanut pensaat  hiirenkorvalle , nurmikot vihreiksi ja kukkaset nousemaan sinisinä, valkoisina ja violetteina mattoina aurinoa kohti .Istuin sisäpihalla lukemassa ja katselin västäräkin keikkuvaa ruuan etsintää , kuuntelin peipposen laulua ja hengitin kevättä .

Pienen menijän äiti täyttää vuosia ylihuomenna .Onnea hänelle.