On mukavaa , kun on ympärillä energisiä ihmisiä , jotka kutsuvat kanssaan nauttimaan omista harrastuksistaan . Täytyi kopioida lippu , kun en löytänyt kuvaa tapahtumasta , mutta olipa jalkoja ja koko mieltä keinuttavaa kuunnella pitkästä aikaa oikeaa vanhan ajan swingiä ! Pelkkiä vaskeja ja musiikki viiskyt-ja kuuskytluvulta , tyttötrio , mies ja naisvokalisti .Letkeää menoa ,. Voi mitkä muistot tulvahtivat mieleen !Kaikki tunsin -kahta vaille - sanat ja nuotit .Muistoissa pyörivät korkeat korot , saumasukat ja punaiset alushameet .Jiveä ! Ah, se oli silloin .
Ilot löytyvät nykyisin kyllä toisaalta .Peikkopoikaa kävin taas hoitelemassa ja nykyisen tapansa mukaan hän mulkaisi ja karjaisi ja jatkoi suoraa huutoa . Siinä sitten mietin , jotta millä tuon saisi hiljaiseksi ! Äkkiä se muistui mieleen , tämä lapsihan hiljenee ruualla !! Tuoliin ja kun pilttipurkki näkyi , poika hiljeni .Siinä sitten taiteilin ruuan lämmittämisen ja syöttämisen välissä , kunnes muistin , jotta se leipä , sehän on se valttikortti ! Pehmeätä leipää löytyi isän varastosta ,nakkisämpyläleipä ilman nakkia !Ystäväni kertoi , jotta moinen tuote on lisäaineita täynnä, no oli mitä oli ,mitä vain , kunhan Daniel hiljenee !Mistä lienee moinen hinku leipään , se hiukan ihmetyttää , mutta suu on auki kuin tikanpojalla ja viitisen senttiä leivästä katosi , sormin muruina annettuana.Täysinäinen massu pitikin Danielin loppuillan hyvällä tuulella , mikä Mummia kovin ilahdutti.
Suuri romaani Lapin sodasta.
Kätilö on tosipohjainen kertomus Suomalaisnaisen ja SS-upseerin yhteentörmäyksestä Lapin sodan kynnyksellä. Se on väkevä todistus siitä mihin ihminen on valmis rakkauden tähden.
Katja Ketun vahvaääninen romaani taikoo esiin vaietun historian, vankileirien ja saksalaissotilaiden sotamorsiamien Suomen.
Katja Ketun kieli on omaa luokkaansa, kokonaisuuden loistokas osa.
Tätä kirjaa on hehkutettu niin paljon , että otin sen luettavakseni minäkin , vaikka en mikään Lapin sodan lukija olekaan .Kahlasin kirjan jotenkuten läpi , se oli kurjaa , rumaa ja ilkeää. Tekstinkään loistokkuudesta en sano mitään .En pitänyt, eihän minun kaikesta tarvitse pitääkään .
Äänikirjoja olen kuunnellut joutuessani vastoin normaalitapojani lojumaan sängyn pohjalla .On tullut paikkailtua aukkoja sivistyksessä , Eeva Kilven "Talvisota "kirjat sopivat hyvin ääneen luettaviksi.Juuri lopetin Anja Kaurasen (Snellman ) "Lemmmikkikaupan tytöt "-kirjan , jonka olen toki lukenut paperisenakin , mutta joka näin kuunneltuna painui mieliin ihan toisella tavalla.Kurjaa tapahtumaa sekin , mutta kieli on kaunista .Kirja on kirjoitettu jo aikaa , mutta asiat ovat hyvinkin ajankohtaisa : seuratkaa vanhemmat lastenne touhuja netissä, urkkikaa ja tarkistakaa , älkää olko sinisilmäisiä ja luottako liikaa .Lemmikkikaupan tytöille kävi huonosti , nuori on ovela tarvittaessa , vanhemmat liian luottavaisia .
Ulkona on kaunis valkoinen talvi , lähden kävelemään ja elokuviin , katsomaan "Vuosaarta " .Kotimaiset on katsottava jo kannatuksen vuoksi ja sitten sen vasta voi arvostellakin .
2 kommenttia:
Leipä miehen tiellä pitää... Mitä noista purkkimössöistä!
Näillä kulmilla aloittelin hiihtokauden, pahus pääsin juuri makuun, kun pöllähti tää lumimyräkkä. - Oiskohan tansseja seitsenkumpisille - on ollut yksi iloistani aikoinaan. Liikuntaa mitä mukavimmasta päästä.
Monipuolisia ovat toimesi, vaikka välillä pötkötät. Jännä lukea kantasi Katja Ketun kirjasta, jonka pikapuoliin saan lainaksi. Kerron aikanaan, mitä tuumin opuksesta.
Lähetä kommentti