Tyttö ja viulu

Alina Pogostkina (s. 18. marraskuuta 1983) on venäläissyntyinen saksalainen viulisti. Hän alkoi soittaa viulua nelivuotiaana isänsä johdolla ja pian alkoi antaa myös konsertteja. Perhe muutti vuonna 1992 Heidelbergiin, missä heidän piti alussa hankkia elantonsa katusoittajina.

Pogostkina on kilpaillut monissa kansainvälisissä viulukilpailuissa. Hän voitti vuonna 1997 ensimmäisen Louis Spohr -kilpailun ja 2005 Jean Sibelius -viulukilpailun Helsingissä.

Muistinkin oikein , että elämä  viulun kanssa oli rankkaa , perhe soitteli kadulla, he halusivat tähän ihanaan Länteen , mahdollisuukien maihin .Tyttö oli silloin pieni ja muistan ajatelleeni , että en minä nyt tuota ankaruutta voita ! Mutta kun oikein jotain haluaa , ei siinä vaikeudet näytä lannistavan .Mikä helppous ja taituruus , vaikka ei käsivarsikarvani nousseet pystyyn . Olisi varmaan pitänyt . Mutta väliajan jälkeen ne nousivat. Eiköhän se ollut nimeltään sinfonia no 3, olen huono nimissä , on luntattava .Kaunis , uneen tuuditava kehtolaulu.Mieleen tuli välittömästi keinahteleva yksinluistelija  , katselin "sisäilmilläni" liukujen ja kaarien hidasta osaa ja jattelin , että tuo pitäisi saadaa pikkimiehen unilauluksi .

Ja sitten kaiken tuon kauniin keskellä komeilee perinteinen sekava joulupöytäni . Komennot ei tottele , jotta olkoon siellä, väärässä kohdassa oikea asia .Jostain vippaa , kun jouluaikaan täytyy olla jokin kohta ylösalaisin ja tupaten täynnä . Ylisiistin Joulupöytä  .

Nyt tiedän , mitä tarkoittaa "närästys "! Epämieluisaa , kummasti kuplivaa tunnetta kurkussa.Ne nousee vatsasta varoittamatta, pulpahtelee juuri kaikkien hiljaisimpina hetkinä , pidätät ja pidätät -ja odotat , että patarumpujen palikat nousevat pystyyn ! On se vaikeaa...

Tämän koneen kanssa ei taida tulla ikinä kaveriksi , se kenkkuilee oudoilla vesillä . Mutta minulle on turha rähjätä , rähjääminen kuluu luonteeseeni, auttaa monessa vaivassa -migreenissä ja kurkussa  -vaikka toistaiseksi olen kokenut voittajani .En luovuta.
Sanoinhan , etten luovuta --kuva on nyt melkein oikeassa kohdassa...