Godoota odottaessa

Kansallisteatteri on ottanut Pienen näyttämön ohjelmistoonsa modernin teatterin klassikon, Samuel Beckettin Godota odottaessa. Saman kirjailijan Leikin loppu veti 1990-luvulla katsomoita täyteen Willensaunassa. Hienoa, että traditio jatkuu ja Beckett pulpahtaa aina uudelleen esiin. Esityksen on ohjannut lämmöllä, herkkyydellä ja huumorilla Arto af Hällström. Hän on myös kääntänyt tekstin, eli kyseessä on todellinen rakkauslapsi.

Irlantilaissyntyinen, mutta Ranskassa suurimman osan elämästään viettänyt Samuel Beckett on käsite. Hänen omaperäistä kirjallista ilmaisuaan on ihmetelty, ihasteltu, jäljitelty ja käännetty useille kielille. Maailmansotien jälkeinen pessimismi yhdistyy absurdiin huumoriin ja runolliseen ilmaisuun. Kuten Leikin lopussa, ei myöskään Godota odottaessa -teoksessa tapahdu näennäisesti juuri mitään, mutta rivien väleissä sitäkin enemmän. Erikoinen, lähes jankkaava dialogi samalla naurattaa, puhuttelee ja liikuttaa. Hällströmin käännös on hyvää runollista kieltä.

Rooleihin ohjaaja on saanut hienon kaartin: Esko Salmisen, Eero Ahon, Hannu-Pekka Björkmanin ja Janne Reinikaisen.

Kun on hyvät näyttelijät , muuta ei juuri tarvita . Kaksi ja puolituntia tapahtumaköyhää katsottavaa ,silti he loivat tiheän tunnelman .Uskomaton suoritus. En kiellä , etteikö näyttelijätyöt olleet loistavat , mutta henkilökohtaisesti katselen mieluumin hiukan vähemmän rähjäistä ,vaikkakin iloisen sanavalmista porukkaa.Teatteri oli tupaten täynnä ,pikkujouväkeä.Jokunen naurunpyrskähdys , enimmin ihmetys , kohteliaat taputukset .Mies oli myyty näytelmälle , minä vain suorituksille .