sadetta

Ohjaaja: Iciar Bollain
Alkuperäinen nimi: Tambien la lluvia
Alkuperämaa: Espanja/Ranska/Meksiko 2010
Pääosissa: Luis Tosar, Gael Garcia Bernal, Juan Carlos Aduviri, Karra Elejalde


On vuosi 2000, kun espanjalainen elokuvaryhmä saapuu Boliviaan tekemään elokuvaa Kolumbuksen saapumisesta uudelle mantereelle. Syynä elokuvan tekemiseen juuri Boliviassa ovat tietenkin halvat kustannukset. Kuvaukset alkavat suurella kaaoksella kun alkuasukkaiksi haluavia statisteja ilmestyy koekuvauksiin satamäärin. Kaaos sen kuin lisääntyy kun osa valituista avustajista liittyy mukaan kaupungissa syttyneeseen vesikapinaan. Kansannousun syynä ovat paikallisten vesivarantojen yksityistäminen, jonka johdosta ihmisten vesilaskut kasvavat mittoihin joita köyhimmillä ei ole varaa maksaa. Yksityisen vesiyrityksen ahneus yhdistyy elokuvassa Kolumbuksen 1400-luvulla harjoittamaan riistoon. Kumpaakin tilannetta peilataan tässä elokuvassa tuon elokuvantekijäryhmän valintojen kautta.


Tuhdin troppaamisen ansioksi on luettava vuotamaton nenä eli hissukseen kun käveltiin , saattoi jopa nauttia raikkaasta syysilmasta ja kävellä elokuviin .Mitä odottaa , en tiennyt ja silloin usein yllättyy .Niin nytkin . Matka Boliviaan (ehkä todellisuudessa Meksikkoon )tuli tehtyä , tarkistettua espanjan tämänhetkinen kielellinen taso , todettua ,että parantamiseen olisi varaa ja että Bolivia on kaunis maa , jonne en halunne matkustaa.Rotusortoa sekä omilta että vierailta , ihminen ei ole kummemmaksi muuttunut sitten Kolumbuksen ajan .Tiiviisti seurattava , mielenkiintoinen ,kaunis elokuva.



Viikonloppu meni niiskutellen sekä flunssasta että pölystä .Nyt on kotiutettu Varastosta viimenenkin kirjalaatikko , joka osoittaa keräilykärpäsen voiman , lastenkirjoja ja äänitettyjä videokasetteja .Lastenkirjat löytävät kyllä paikkansa hyllyssä , mutta mitä tehdä tuolle määrälle elokuvanauhoja ?!Kumpi säilyy paremmin , kasetti vai cd? Ikuisia tuskin ovat kumpikaan ja onko tarpeenkaan , historiaa toki ovat , mutta ehkä kaiken säilyttäminen ei sittenkään ole juuri minun tehtäväni .Keräilijä kun olen , vaikea on roskiinkaan laittaa , joten parhaat klassikot päätyvät cd:lle.Tyttäret huokaavat ,että niinpä tietysti .


Kävelin juurikaan niiskuttamatta Bridgestä pienoisesta tihkusateesta nauttien ,syksy on minun vuodenaikani .

Kaksikymmentäkaksi vuotta sitten syntyi ihana Blacky-hauva,kiharakarvainen villakoira , perheemme ilopilleri .Ei tule toista samanmoista.