tiistai 18. lokakuuta 2011

Rosa-nauha ja syöpä



Perjantai, 14. lokakuuta 2011

Olen muutama tunti sitten tullut tiedotustilaisuudesta Naistenklinikan Rintasyöpäyksiköstä , jossa minua valaistiin kyseisessä taudissa. Näin se meni :

Huhtikuun lopussa tänä vuonna huomasin , että oikeaan rintaani painui pieni kuoppa ,kun nostin
käsivarteni ylös. Kuhmuraiset rintani eivät hälyttäneet , mutta halusin kuitenkin rauhoittaa mieleni ennen matkaamme Eurooppaan ja menin Mehiläiseen yksityiselle gynekologille, jolla olen käynyt säännöllisesti .Painotan , että en ole tautikammoinen, mutta olen käynyt jokaisessa lakimääräisessä joukkotarkastuksessa ja myös siinä välissä joskus aina yksityisellä , kun Helsinki meinasi vähentää tarkastuksia iän vuoksi .Lääkärini tarkasti rintani ja lähetti minut talossa olevaan röntgeniin lähetteellä , jossa oli myös ultra ja ohutneula tarvittaessa .Oli perjantai –iltapäivä , mutta pääsin heti kuvaukseen , jonka jälkeen lääkäri tuli ultraa ottamaan . Kopsutteli ja katsoi , nopeaan .”Kaikki hyvin , ei muutoksia .” Ihmettelin kuoppaa ja kuhmuja , johon hän tuumasi , jotta ”naisten rinnat nyt ovat aina kuhmuraiset ”--- eikä ottanut neulanäytettä ,jota kyllä kysyin .Ei kuulemma tarvinnut .Minulle jäi silloin tunne , että lääkärillä oli kiire viikonlopun viettoon , mutta tavallaan olin helpottunut , ehkä kaikki oli sitten hyvin .Vastaus oli ”kaikki hyvin ” .
Kesällä reissussa Keski - Suomessa Jyväskylässä vaikuttava röntgenlääkäri- sukulaispoika tokaisi asiaa hiukan ihmetellessäni , jotta ”olipa huolimatonta , olisi pitänyt ottaa näyte !” Asia jäi kaivelemaan , joten kun kesän ruljanssi ja miehen terveeksi julistaminen oli ohi ,soitin oman terveyskeskuksen terveyssisarelle .Kymmenen plus ja papukaijamerkki taas kerran meidän Terveyskeskukselle ,minut otettiin välittömästi lääkärin vastaanotolle! Siitä se sitten lähti , noin kuukausi sitten .Hän passitti heti labraan , röntgeniin ,ultraan ja neulaan ja passitus oli kiireellinen .Sanoi , että JOS Hussista ei kuulu kahteen päivään mitään , alat välittömästi pommittaa heitä ja jos viikkoon se ei auta , otan häneen yhteyttä .Nopeaa .Silloin hiukan hirvitti . No , seuraavana päivänä Naistenklinikalta soitettiin ja annettiin kaikki ajat ..leikkausta myöten , jonka alkuperäinen aika oli 10.10.Siis kaksi viikkoa ensikäynnistä .Ristiäisten piti olla 15.10 , joten en antanut kertoa koko jutusta , vaikka olisihan se pitänyt , jos olisin ollut sairaalassa silloin .Onni onnettomuudessa sain kutsun Jorviin magneettikuvaan ja samalla leikkauspäivä siirtyi 20.10 , eli se on nyt torstaina. Mutta Ristiäiset saadaan vietettyä ilman murheita.
Tänään olin sitten Naistenklinikalla kuulemassa tulokset kuvista . Syöpä on laaja-alainen syöpä , toiseksi yleinen muoto rintasyövässä .Oikeassa rinnassa on iso , noin nyrkin kokoinen kasvain , vasemmassa on pienempi , noin 5 senttiä . Toistaiseksi kuvissa ei ole näkynyt etäispesäkkeitä imusolmukkeisiin , mutta lopullinen tulos nähdään pöydällä .
Tähän ei kuulemma kuole , eikä tämä ole kovin kivulias , mutta onhan leikkaushaava iso , se toki on kipeä. ”Pintanukutus ” , mitä se sitten lieneekään ja yksi yö sairaalassa , sitten kotiin . Toipuminen riippuu tietty syövän laajuudesta .Jos se on noin kuin he nyt kertoivat , toivun nopeaan , autoa saan ajaa jo muutaman päivän päästä , kävellä , liikkua , käydä suihkussa jne .Mutta en saa nostella kolmea kiloa painavampaa ,enkä mm imuroida !! Liekö hyvä juttu vai odottaako kaikki pöly edessäpäin !Hyvä juttu tarkoittaa sädetystä , joka aikatauluttaa viideksi minuutiksi joka päivä kuuden viikon ajan .Huono juttu tarkoitta lisäksi sytostaatteja , jolloin olen luultavasti huonovointinen ja karvaton . Jokuhan tähänkin aina kuolee , lienee fakta .Jos se olen minä, sille ette te enkä minä voi mitään , mutta toivotaan , että toivun .

Tunnen , että minun on hyvä kertoa tämä jutun kulku , sillä kaikki ei ole mennyt oikein .Syystä , josta en nyt muista ,juttelin ystäväni kanssa luultavasti rintasyövästä , ehkä joku tuttava oli sen saanut ? Oli miten oli , hän tokaisi johonkin kommenttiini hyvin tietäväisenä ,että ”Mutta Vanski hyvä , tottahan minä käyn mammografiassa !” Siinäpä se , niin minäkin kävin ja niissä ei näkynyt kuulemma mitään ! Klinikalla se , että olin itse hakeutunut tarkastukseen tämän vuoksi , aiheutti jokaiselle hoitohenkilölle hämmästyneen reaktion ja pientä ihmetystä .Toki minä ymmärrän , että lääkärikunta on lojaali toiselleen , vaikka en sitä ehkä tässäkään tapauksessa koe oikeudenmu - kaiseksi. Hoitovirhehän on tosiasia ,väärä diagnoosi .Selitys , että syöpäni on sellaista laatua , että se tekee pieniä pesäkkeitä rintaan ja on hankala löydettävä kudoksen joukosta , ei päde , kun kasvain on nyrkin kokoinen .Se tuli kyllä selväksi .Ja kun tämä toinen oli nyrkin kokoinen, niin oletus oli , että myös toisessa on jotain ja siksi magneettikuvaus , jossa se sitten löydettiin . Näin se menee , et ikinä ole sairas ..ja sitten äkkiä oletkin ..mitä lie.

Tänään on ”vaaleanpunaisen nauhan päivä ” , ruusut kukkivat maljakossa .Tuen omaani ja toivottelen , niin turhalta kuin se nyt tuntuukin , että käykää naiset tutkituttamassa rintanne kerran
vuodessa .Mammografia voi pettää , kuten se nyt minun kohdallani on tehnyt ,ultran saat , kun menet yksityiselle ( en muista kuuluuko se myös joukkotarkastukseen nykyisin ) .Mutta - tänä päivänä sinun on itse oltava tiukkana , että tutkimus on hidas ja tarkka ,kuten sanoi tänään eräs leikkaussalihoitaja kokemuksestaan luomesta , jolle lääkäri tuhahteli –”minähän sen maksan , otat pois vaan !”Onneksi otti , luomi osoittautui syöpäkasviksi .

Minä lähden luottavaisin mielin operoitavaksi , meillähän on pelkkää hyvää kokemusta julkisesta hoidosta .Tosin on vaikea kuvitella , mitä se kohdallani tulee olemaan , kaikki tapahtui niin äkkiä , en myöskään ole koskaan ollut sairaalassa .(Migreenijuttuja en laske mukaan , ne eivät olleet hyviä kokemuksia ).Jollain tasolla tiedostin tilanteeni , sillä olen kesän mittaan tehnyt asioita ”viimeistä kertaa ”, saattanut keskeneräiset jutut päätökseen , yrittänyt tavata ystäviä kasvokkain .Mutta paljon jää pään sisään ,ajatukset tulevaisuudesta , mitä mahdollisesti en näe .Läheiset huolettavat , kuinka he jaksavat , vaikka niinhän se elämä menee , että suru on surtava ja sitten elämä jatkuu. Muistan kun Tampereen aikuinen kämppäkaverini menehtyi rintasyöpään , se , mitä hän eniten murehti , oli pieni lapsenlapsi , olisi halunnut nähdä hänen kasvavan aikuiseksi , se oli raskas jättää. Niin on myös minun kohdallani , tyttärillä on oma elämä, ysikutonen on tottunut elämänkulkija, mies pärjää (vaikkakin huonosti ..?) , mutta pieni Daniel , häntä olisi suru jättää. Ihminen on itsekäs , kuoleman portillakin hän miettii omaa hyväänsä..

Traaginen ja runollinen , vähemmästäkin . ”Tähän kertaan et kuole ” , sanoi syöpähoitaja .Jospa siis uskoisin , sillä tänään olin kahvikutsuilla , jossa emäntä oli käynyt saman leikkauksen läpi ja jaksoi hyvin meitä ystäviä passata !

Töölönlahdella räiskyvät taas raketit .Kun tämä kirje on teillä kädessänne , tiedän , katselenko tuota räiskintää vielä ensi vuonna vai olenko jo ihan muissa maisemissa ..pitäkää siis peukut ja varpaat nosteessa ja nähdään …viljellään mustaa huumoria , se pitää minun jalkani siinä , missä niiden kuuluukin olla , eli tiukasti maassa…!














Olemme Jussin kanssa naureskelleet sitä, että meidän on pitänyt sietää harjoituksissa hirveä määrä homovitsejä. Niillä tämä jännitys kulutettiin pois. Enkä minä olen ohjannut noita miehiä tuonne pussailemaan, Saisio hymyilee.



Mitä pidin näytelmästä , jonka olen huomenna nähnyt ?! Saisio on mieleiseni kirjoittaja , näyttelijäkin .Minne hän vei ajatukseni ? Pois pois arjestani , joka ei nyt kovin hyvää näytä...


Keskiviikko on takana nyt , tietoa ja kokeita on otettu .Kuulun taas kerran ns "Mielenkiintoisiin tapauksiin " ...löytyy, ei löydy ....mutta huomenna pitäisi sitten kaiken löytyä .Taitaa olla koko jutun vaikein kohta tuo aikainen aamuherätys , kuuden jäljestä heti operoidaan ja oikein kaksin käsin ! Olen hyvissä käsissä minäkin , ylilääkärinkin huolellisessa turvassa. Koko päivä sinä meni , erilaisissa koneissa tuli maattua ja lopuksi kävelin kotiin iki-ihanassa tuulisessa syyssäässä .Taitaa tulla ensilumet , kun seuraavan kerran onnistun kättä ohjaamaan koneen nappuloihin ...nyt menen keräämään kokemuksia , niistä sitten on hyvä jatkaa ...

7 kommenttia:

Tiina kirjoitti...

Että sitten tällä vielä paiskattiin! Kaikki sormet ja varpaat pystyssä huomenna ja olet ajatuksissa! Kaikki menee juusri niin hyvin kun pitääkin ja kohta olet taas Vanski vauhdissa. Tämä on vaan yksi pomppu matkalla ja halaus matkaan huomiseksi! :)

tuulikki kirjoitti...

Mikä sinnikkyys ja ennen kaikkea taistelutahto ja elämäninto. Sitä ei nyt yksi syöpäkasvain lannista. Pikku Daniel näkee mumminsa vielä kun täyttää 18!
Halauksin!

Lissu kirjoitti...

Jopa nyt uutisen pukkasit!

Mutta torstaihan on toivoa täynnä, joten hyvänä päivänä sinua operoitiin. Tänään perjantaina sitten jo sinut lasketaan kotiin, jos oikein ymmärsin.

Osallistun peukkujen pystyssä pitämistalkoisiin ja kaikkiin kannustaviin ajatuksiin, jotta selviät hoidoistakin hyvin.

eevis kirjoitti...

Peukut pystyssä edelleen. Toivottavasti leikkaus meni hyvin.Lämpimät ajatukset luonasi. Olet sitkeä sissi! Kyllä sinä selviät!

Sari kirjoitti...

Mukava, kun olet jo taas kotona. Eteenpain, Aiti, kaikki laittavat positiivisia ajatuksia - niilla on voimaa! Myrtle Beach, South Carolina - siella on Vanamoa ajateltu satojen voimin, ihania ihmisia

Marja kirjoitti...

Toivon enkeleitä elämääsi !

Anna-Liisa kirjoitti...

Tätä pommia lukiessani Sinut on jo leikattu, toivottavasti kaikki meni hyvin! Halaukset ja voimia Keuruulta!