Sain pikaisen paranemiskehoituksen ja toiveen uusista kauniista kuvista sivuilleni ! Miten lie , kelpaavatko nämä pussikuvat ?! Toiset lepäävät vielä sairaalan sängyn päällä , toiset roikkuvat linnunruokakoukulla farkkujen vyölenkistä .Olen toistaiseksi johdotettu , lenkille saisi mennä ja ihan vartavasten suuniteltujen mustien pussukoiden kanssa , mutta jossain menee minullakin raja : pysyttelen kotosalla
johtoineni.
johtoineni. Olen nyt paria kokemusta rikkaampi .Olin varustautunut seuraamaan tarkasti "nukkumatin " touhuja , mutta kuinkas kävikään !Hän ei ennättänyt kuin vilauttaa minulle kuonokoppaa ja sitten en muuta muistakaan . Seuraava kokemus on ollut luultavasti heräämössä , sillä kellonajan muistan , muuta en .Ja loppu onkin sitten historiaa , jota voi lukea netistä osoitteessa http://www.studio55.fi/ .Tämä lääkäri seisoi toisella puolen pöytää operoimassa , toisella toinen .Ryhmätyötä , jonka tuloksena on suuri haava ja kroppa , jota en omakseni tällä hetkellä tunnista .
Jos nyt hiukan säälisin teitä ja laittaisin veripussien keskelle amerikanterveisinä tulleet ruusut näytille ,
upeimmat koko sairaalassa ! Niitä siellä kilvan ihailtiin , kiitos rapakon taakse ja kiitos oven taakse , sielläkin on kukkalähetti vieraillut ahkeraan .
upeimmat koko sairaalassa ! Niitä siellä kilvan ihailtiin , kiitos rapakon taakse ja kiitos oven taakse , sielläkin on kukkalähetti vieraillut ahkeraan .Miten tästä nyt ? Lähinnä ihmettelen , kuinka ja miten ja miksen huomannut ja miksen vaatinut ?! Mutta jossittelun yritän välttää , niin helposti kuin se mieleen pulpahtaakin .Piilossa en pysy , haluan olla toitottamassa tietoa lasteni ikäpolvelle , tarkistuttakaa , vaatikaa ja kerran vielä vaatikaa .
4 kommenttia:
Naita pusseja ei kauan tarvitse katsella, eihan - johan ne talla viikolla on menneita juttuja.
Ihanaa taas lukea sun juttuja! :D Niin kun Tasi kirjoittaa kohtahan tuo pussivaihe on takana ja siitä muistona vaan kuvat! Ja upeat aurinkoiset syyspäivät siivittää kohta kävelylenkkejä!
Hieno, Vanski! Kuvat puhuvat jälleen puolestaan. Samankaltaisia kokemuksia oli viiskymppisellä tuttavallani, jonka tapasin parisen viikkoa sitten. Lääkäri ei vaan uskonut hänen kyhmyihinsä. Rintasyöpä leikattiin heinäkuussa, tuli kainaloon patteja sen jälkeen. Potilas niistä mainitsi, vasta paljon myöhemmin tutkittiin - ja poistettiin imusolmukesyöpänä. Tilanne edelleen akuutti, hoidot meneillään, tuttavallani on pieni tytär 5-v., josta hän on erityisen huolissaan (yksinhuoltaja). Tarjosin lastenhoitoapuani, kun asumme melko lähekkäinkin.
Helpottuneena tutkin blogiasi: olet jo kotona, taistelutahtoa täynnä! Kuvat tosiaan kertovat kokemuksestasi - ruusuineen kaikkineen. Hyvä, että kannustat meitä kaikkia olemaan tarkkana ja vaatimaan tosi paikassa. Niin tehdään. Hoidoissa sinulla on vielä kestämistä, mutta niiden myötä paha nitistyy. Siihen uskon ja sitä toivon.
Lähetä kommentti