Askelten taito

Kirjat - Böcker / Kaunokirjallisuus - Skönlitteratur
KEVÄTNIEMI, (sisältää: Onnen tyttäret ,Askelten taito ja Kotimme Kevätniemi)
-
Rissanen Pirjo
Pirteä ja lämmin kuvaus Matintalon suvun eri-ikäisistä ja erilaisista naisistaMarketta, Henriikka ja Katri Matintalo ovat aina pitäneet Kevätniemeä ainoana oikeana kotinaan. Heidän äitinsä Anna on ollut suvun kantava voima, jonka luokse Kevätniemen komeaan taloon on kautta aikojen kokoonnuttu juhlien viettoon ja muistelemaan menneitä. Mutta vanhoilla päivillään Anna närkästyttää keski-ikäiset tyttärensä luopumalla perinteistä ja alkamalla elää vihdoinkin itsenäisesti, oman päänsä mukaan.

Köykäinen teksti sai tipat silmiin , sekä naurun että surun .Siis liikutti meikäläistä kovin . Löysin sieltä itseni , samoin tyttäreni, toiveeni ja haaveeni .Taitavat olla perin juurin samanlaisia monessa perheessä, koskapas kirjailija sujuvasti käsittelee kolmen polven kiemuroita.


Kesä ja hömpsötykset kuuluvat yhteen, puistolukeminen epämääräisen joukon seurassa ei suuria keskittymisiä salli .Kansa vaeltaa ulkona , kaupungissa , joskus tuntuu ,että maalle ja mökeille ei enää riitä ihmisiä !Mistä he kaikkit tulevat ?! Edelleen kipeän jalkapöytäni vuoksi olen nyt etsinyt lähipenkkejä ,kuitenkin ulos ja ihmisten pariin .Niin kaupunkilaiseksi olen itseni luonut , että ei ollut kummoinenkaan temppu istahtaa samalle penkille toisen lukijan kanssa !Suomalainenhan ei helposti viereen istu .Jurottaa vierekkäin vaikka yhteisessä keinussa lapsiaan liekutellen , kuten huvittuneena seurasin kahta isää lasten leikkipuistossa , siellä viimeiset auringonsäteet lämmittivät tyhjän lukupenkin .Ja hyvä oli tutustua hiekkalaatikkoelämään ,tuossa sitä istutaan kakkuja leipomassa , vaikka aina olen vannonut , että en moiseen taivu -lasten pitää leikkiä itseriittoisesti .Saapas nähdä kuin Mummun käy.

Nyt sataa vettä , salamoi ja jyrisee. Kadut lainehtivat , on pimeää .Sanalla sanoen minun ilmani .Kadun kulkija voi olla toista mieltä loikkiessaan tulvivan veden läpi ,eikä kameranikaan tarkkaan yhteistyöhön suostunut .Raikasti kaupunki-ilman.

Autossa on hyvä kuunnella radiota , on oltava kuulolla. Sattumoisin jo toisen kerran onnistuin kuuntelemaan Riina Katajavuoren haastattelua Montgomeryn "Anna " ja "Runotyttö"kirjoista .Ruotimalla niistä näyttää löytyvän elämän koko kirjo , murheet , ilot ja kiukut .Täytynee vissiin lukaista Runotyttö uudelleen , sillä tämä "Uuden Kuun Emilia " ei ollut suosikkini kuten "Vihervaaran Anna "oli .Emilia vaikutti "aikuisemmalta " tuttavuudelta , kiehtoi kuulemma nykyaikaankin .Molemmat sarjat löytyvät varaston laatikoista .

Ystäväni Tikantuvassa alkaa kadottaa minuuttaan yhä nopenevalla vauhdilla . Soisin ystävien käyvän vierailemassa niin kauan kuin hän heidät vielä tuntee .Entinen iloisuus ja huumorintaju on kuitenkin tallella , se helpottaa kohtaamista , jos vaikka sivupoluille hetkeksi humahdetaankin .