lauantai 26. syyskuuta 2015

Huutomerkkinä punaisessa.

 Seitsemän äkkiväärää naista kokoontui Hakaniemen Meripaviljonkiin  juttelemaan , syömään ja iloitsemaan toistensa näkemisestä ! Ei ole mitenkään itsestään selvyys , että kohtaamme ja näemme ! Osa porukasta on jo siinä kunnossa , että liikkuminen on vaikeaa , mahdotonta tai muistisairaus on vienyt  pois tästä maailmasta ystävien luota, kokonaan omaan maailmaansa . Kuten yksi naisista sanoi   :"Jos vain joku kutsuu , minä lähden aina !" Niin minäkin .

Virka- Galleriassa on Hannes Heikuran valokuvia .Upeita , aikaisen aamun tunnelmaa ja myöhäisen illan valoa.  Heikura kertoi filmissään , että hän ei koskaan sommittele kuviaan , hän vain kuvaa mitä näkee .Ja kun osaa katsoa kameransa läpi , kuvat linssin läpi ovat täydellisesti "sommiteltuja " , niitä ei tarvitse manipuloida , vain joskus korjata hiukan valotusta .Siinä on minun makuiseni kuvaaja .Hannes Heikura kuoli yllättäen  tämän vuoden alussa , hän oli Helsingin Sanomien kuvaaja .


   Pirjo Rissasen "terveisiä Armille " oli sen verran koukuttava luettava , että tilasin muutaman muunkin kirjan . "Muistoja "  oli  muistoja mieliin tuova , hyvällä ja pahalla . Tilanteita , joissa asiat palautuvat  , vaikka niitä ei haluaisi ja tilanteita , jotka tuovat hymyn huulille. Rissanen kirjoittaa arkisesti ihan normaalista elämän kulusta  .

Anna Janssonin " Haudan takaa " tuli kahlattua uudelleen , eipä näköjään ole paljon jäänyt mieleen sisällöstä , kun melkein uutena lukemisena sen aukaisin ! Ihmissuhteet olivat tuttuja , siitä huomasin lukeneeni , mutta tuo "Larppaus " ei vieläkään purrut  , ihmetystä moinen näytteleminen historiallisissa hahmoissa kyllä herättää .  Ainakin vielä jokin aika sitten Helsingissäkin harrastettiin larppausta , kadulla saattoi tulla vastaan mitä oudommin pukeutuneita ja aseistettuja keskiajan kansalaisia !


Ingrid Bergman "Omin sanoin " , sen kävin tänään katsomassa . Hiukan himmeni sädekehä hänen yllään , sillä kovin itsekkäältä hänen elämänsä tuntui ! Näytteleminen oli ykkösasia hänen elämässään , perhe ja lapset saivat sitten tulla toimeen siinä sivussa .Mukava oli lapsia rakastaa -silloin kun se sopi aikatauluun ja se aikataulu saattoi venyä jopa yli puolen vuoden eroon ! Elokuva oli  kasattu enimmin Ingridin omista videopätkistä , hauskoista touhuista lasten kanssa .Materiaali oli kuin kenen tahansa kotivideoista , heikkolaatuista ja  epätarkkaa , se teki katsomisen  jotenkin lämpimäksi . Alussa oli muutama mustavalkoinen upeaakin upeampi kuva  tähdestä !Miksi hänestä tuli tähti ?! Siksi , että hän oli tavattoman ujo, pelkäsi ihmisiä .Joten hän loi ympärilleen hahmoja , perheen , joiden kanssa sitten seurusteli ! Minulla oli lapsena samanlainen "perhe " , ei tullut meikäläisestä näyttelijää !

Syksy tulee , mukavaa. Kävellessä pois elokuvista huomasin , että muutkin ovat syksyn kourissa , olin taatusti ainoa henkilö kesäisissä polvihousuissa ! Suomen kansa pukeutuu allakan mukaan , mustaan ja mustaan .

4 kommenttia:

  1. Hienosti noteeraat naisten treffit, samoin muut viikon mainittavat tapahtumat. Lukemiesi kirjojen määrä hengästyttää!

    VastaaPoista
  2. Hauskaa haipakkaa ollut koko syyskuu - siksipä en treffeillekään ehtinyt! Seuraavalla kerralla... Ingrid Bergman -dokumentista pidin, hänen äitiytensä tosin puhutti meitä leffan nähneitä. Lapset jäivät varmasti ilman äidin syliä jo varhaisesta vauvaiästä lähtien. Kunnianhimo ohitti kaiken muun.

    VastaaPoista
  3. Tulee luettua , kun ei ole sitä puutarhaa , jonne kouransa työntäisi ....

    VastaaPoista