Puolitoista
tuntia on siihen kun ikänumeroni taas muuttuu, tulee yksi numero lisää, ei
vähemmän, vaikka sekin kyllä olisi ehkä mahdollista tulevaisuudessa tekoälyn
vallatessa maailmaa. Ja entäs sitten?! Paljonko niitä numeroita voisi vähentää,
ettei ihan murkkuikäiseksi lipsahtaisi?! Pitäisi olla varovainen, kuten niin
monen asian kanssa muutenkin tälläkin hetkellä.
Rapakon
toisella puolen ”maailman mahtavin mies” on viihdyttänyt tänään kansaansa
pitämällä puheen Kongressissa (kai se siellä oli?). Seurasimme miehen kanssa
puhetta, joka kesti yli puolitoista tuntia. Jos mitään muuta ei siitä sanoisi,
niin voisi ainakin ihmetellä Diilin vetäjän mahtavia äänijänteitä, hän ei ollut
edes hengästynyt puheensa jälkeen, vesilasikin jäi koskemattomaksi, mikäli
oikein huomioin. Kahtia jakautunut kansa, punaiset aploorelasi, demarit olivat
vaiti. Hassua, että meillä Euroopassa ”punainen” luokitellaan kommariksi ja
tuolla ison rahan porukaksi. Amerikka sulkeutuu ja maailma ihmettelee, minne
tässä ollaan menossa.
Mutta Helsingin kaupunki toivottavasti tietää minne se on menossa,
sillä ympäristön tuhoaminen sujuu luontevasti entiseen malliin, ei huoleta luonnon monimuotoisuus , ei ihmisten viihtyvyys, ei lapsien luontotulevaisuus.
Kenen on ajatus, että tulevaisuuden ihminen haluaa asua ja elää täyteen rakannetussa ympäristössä varsinkin tiedostaen, että juuri tällä kohtaa oli ennen upea monimuotoinen luonto ikimetsikköineen, mahtavine kallioineen, joilla lapset saattoivat vaellella, uida ja kuunnella satakielen laulua. Miten ne tiet juuri noilla kohdin ovat niin tärkeitä, että niitä ei voi suunnitella toiseen paikkaan, sitä minä en ymmärrä. Luonnonsuojelijat itkivät, minuakin itkettää.
Hakaniemi on nyt taas suuressa mylläkässä, tässä ei olla luonnon kanssa vastatusten, ihminen tässä joutuu koville. Silta on suljettu ratikkaliikenteeltä vuoden loppuun, se tarkoittaa koko ratikkalinjojen uudelleen ohjaamista,
Ympyrätalon kohdalta poikki ja osa pohjoiseen ja toinen puoli jostain sillan toiselta puolen muualle. Ja taas kaivetaan. Hakaniemen etuna on Metro, joka kuljettaa vanhaan malliin sillan alikin, eli kaikki hyvin, jos tykkää katsella ja seurata rakentamisen edistymistä milloin milläkin kohdalla Hakaniemeä.
Mies tykkää, se pitää kuulemma virkeänä, enpä minäkään kovin pahakseni laita, onhan kiinnostavaa kuvattavaa ja kohtahan kevät saapuu Tokoinrantaan, se sentään taitaa pysyä entisellään.
Vielä puoli tuntia ja sitten se numero vaihtuu. Tänään kuitenkin sain etuajassa puhelimeen viestin, jotta lähikukkakaupassa olisi toimitus, joka pitäisi noutaa tai sopia muuten. Mies oli menossa päivittäiselle lenkilleen ensinnäkin Kirjaston ohi, palauttamaan kasan kirjoja ja noutamaan samalla kävelyllä kukan, kun kerran kukkakaupasta ilmoitus oli tullut.
Minulla oli Silmä-Asemalla Coronaria-tutkimus, lisänä käyntiini viikko sitten, ajokorttia varten vaadittu ja toivottavasti tänään myös lähetetty. Kotiin kävelin, ohitin Kaisaniemessä entisen Fazerin musiikkiliikkeen, joka nyt näyttää toimivan Kierrätyskeskuksena ja poikkesin uteliaana katsomaan mitä moinen pitää sisällään.
Silmät ympyriäisinä seurasin, kuinka nopeasti kotini putosi jostain arvosta euron arvoon! Mikään ei maksanut mitään ja tavaraa oli. Ihan olen turhaan vaalinut vanhoja kuppeja ja kristallejani, tuolta ne voisi tarvittaessa ostaa eurolla, käyttää, jättää tiskaamatta ja käydä vippaamassa lasinkeräykseen. Ainakaan kertakäyttömukeja ei tuon kokoelman vuoksi kannattaisi ostella, halvemmalla pääset ostamalla sen kerran käyttöön lasit ja lautaset ja viemällä ne takaisin kiertoon.
Kaikkea oli siis paljon, ihan älyttömän paljon. Vaatetta, kenkää, hattuja, laukkuja, mutta vaatiihan se viitseliäisyyttä lähteä viemään nuttujaan, tyhjentämään komeroaan, joka kyllä joutaisi tyhjentyä, mutta jos sen tyhjentää, sitten pitää mennä ostamaan uutta tilalle tai sinne Kierrätykseen. Aikamoinen kierrätys ja sitä kai sen asiakkaat tekee, eihän se muuten toimi!
Lopputulos tuostakin visiitistä on, että minä pidän vanhan komeroni valikoiman ja kahvitan synkkärivieraani nolosti alennustilaan joutuneilla kupeilla.
Sen komean orkidean kylkiäisenä mukaan oli tullut kaksi laatikollista laskiaispullia –kiitos molemmista –ja ne minä katan euron lasilautaselle, eiköhän ne maistu yhtä hyviltä kuin ennen samaiselta satasen lautaselta.
