Viikonloppu meni kyläillessä.Kaunis koti , hyvä ruoka ja mukava seura , pettämätön yhdistelmä .Miina Äkkijyrkkä suri lehmäkavereitaan ja upeita kissojaan pienen matkan päässä Skatan tilalla, yksi vetonaula kävelyretkelle on hävitetty.
Nostalgiaa , vaan ei suuremmin haikeutta , tunsin istuessani entisen naapurini ruokapöytään .Siinä on nautittu monet pöperöt , tällä kertaa itse ammuttua peuraa ja sienimuhennosta .Ensin söin ja sitten muistelin "peltoni omaa peuraa " , joka myös yhtenä iltana joutui laukauksen kohteeksi .Turhan kaunis eläin syötäväksi. Hyvää se silti oli .Täytynee lohduttautua ajatuksella , että ihminen on viisas eläin , liika on vähennettävä.
Saastutimme luontoa ja lähdimme autolla , ajatuksena kävely puhtaassa luonossa .Se löytyi , hiljaisuuden myötä.Kamera kalasti lumen peittämän talon , 
Folkhälssän luki portin pielessä .Olisiko sinne suomenkielisellä asiaa?! Ihan vain kameran iloksi kuvasin Grimmin sadun mökin lumisten puiden katveessa 
...järveä ei ainakaan näin talvisaikaan näkynyt muuten niin täydellisessä pihapiirissä.
Folkhälssän luki portin pielessä .Olisiko sinne suomenkielisellä asiaa?! Ihan vain kameran iloksi kuvasin Grimmin sadun mökin lumisten puiden katveessa 
...järveä ei ainakaan näin talvisaikaan näkynyt muuten niin täydellisessä pihapiirissä.
Ah, lisää upeita lumikuvia. Muuten: outo juttu, että näihin kommentteihin tulee se mun nimimerkkini. Oisko noin, että kyllä uusien blogien tietä?
VastaaPoista